1. päivä Los Angeles

Yöuni loppui meiltä vanhemmilta klo 04 paikallista aikaa (klo 14 Suomen aikaa) pojilta noin 1,5h myöhemmin. Ihmeellinen tunne, yhtäaikaa väsytti, mutta ei kuitenkaan saanut enää nukuttua. Laitoimme asian jetlag-ilmiön piikkiin... Hotellihuone Travelodgessa oli siisti, kahdella parivuoteella varustettu huone hotellikompleksin takaosassa. Olin ostanut Suomesta mukaan kaksi muuntopistoketta, että sasimme puhelimet ym ladattua ja mikä tärkeintä, harjakiharrin ja muotoilurauta toimisivat myös reissussa. Harjakiharrin hönki juuri ja juuri ilmaa, eikä laitteen vaihtaminen toiseen onnistunut heittämällä muuntimessa olevan jonkinlaisen varoajan vuoksi. Elämäni ehkä ensimmäisen kerran olin kotona näitä muuntimia (2kpl) pakatessani jättänyt käyttöohjeen lukematta. Miten vaikeaa se nyt voi olla, jos laite kytketään välikappaleeseen ja välikappale sitten seinään?! No, loppureissulla ei enää tarvitsisi hiusten kanssa väkertää, kun ei vempeleetkään toimi, joten Wash'n go vaan!

Travelodge Hotellin mannermainen aamupala oli mielenkiintoinen kokemus. Kertakäyttöastioista ruokailimme itse valmistamiamme pannukakkuja siirapin kera, kahvia/mehua, keitettyjä ja valmiiksi kuorittuja kananmunia, paahdettua leipää/rinkeliä kera voin, hillon tai tuorejuuston, puhumattakaan hampurilaispihveistä joita myös oman mielikuvituksensa mukaan saattoi laittaa joko yhden paahtoleivän päälle tai kahden leivän väliin. Lisäksi tarjolla oli muutamaa lajia hedelmiä, jogurttia pienissä annospurkeissa sekä muroja. Kokonaisuus oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kuva puhukoon puolestaan.

Koska hotellimme oli nimenomaan mainostanut mannermaista, hyvää aamupalaansa ja lisäksi olimme etukäteen kuulleet joiltakin matkailijoilta samantapaisia huomioita amerikkalaisten hotellien ns.aamupaloista, päätimme olla jatkossa satsaamatta hotelliin aamupalan vuoksi. Emme kuitenkaan tulisi tämä  matkan aikana yöpymään Hilton- tai Sheraton ketjujen hotelleissa, joissa aamupalan voisi olettaa olevan jotain sellaista, mihin olemme suomalaisissa hotelleissa tottuneet.

Aamupalan jälkeen Ryyniherra ja toinen pojista lähtivät hakemaan edellisenä iltana ennen nukkumaan menoa varattua autoa Dollar autovuokraamosta ja me kaksi muuta pakkailimme tavaroita kasaan sekä latasimme huoneessa vielä kännyköiden yms.akkuja täyteen. Aamupalalla olimme luoneet päivälle ohjelmarungon, jota noudattaisimme tehden sovelluksia tilanteiden vaatimalla tavalla.

 Vuokra-autoksemme saimme Chevrolet Equinox fullsize SUV auton ja lähdimme matkaan klo 10.

Matkaoppaan ja auton gps-laitteen turvin suunnistimme ensimmäisenä kohti Beverly Hillsiä, jossa olisi pelkästään autolla ajellenkin paljon nähtävää. Samalla kuskina toimiva Ryyniherra saisi totutella ajamiseen Amerikan mantereella. Navigointi onnistui yllättävän helposti ja löysimme itsemme n.20min päästä ajelemassa pitkin Sunset Boulevardia länteen päin. Ajoimme ohi kuuluisan Beverly Hills Hotellin sekä kävimme kääntymässä UCLA:n kampusalueella. Emme pysäyttäneet autoa kuvien ottamista varten, joten kuvien laatu on sen mukaista.

Beverly Hills hotellin sisäänajotie oikealla, sisäänajotien kyltti edessä.

Opiskelijoita UCLA:n kampusalueella. Paita päällä :)

Sunset Boulevard

Sunset Boulevardin varrella toinen toistaan upeammat talot sekä niiden sisäänkäynnit saivat ihmettelemään miten sitä voikaan asua? Ja mitä mahtavat kätkeä sisälleet korkeat muurit ja takorautaportit valvontakameroineen? Luonnossa maisema tällä loistokkaalla alueella on juuri sitä, mitä elokuvissa on kotosuomessa nähty. Ihan kuin olisin ollut täällä ennenkin!

Beverly Hillsistä kurvasimme Rodeo Driven hulppealle ostoskadulle, josta saa kaikkea, mitä rahalla voi ostaa. Meille riitti silmänruoka, emmekä nousseet autosta lainkaan, oikeasti! Iloinen yllätys oli Marimekon hauskan näköinen liike, joka sijaitsi Rodeo Driven vieresellä kadulla. Hyvä Suomi! Alla muutama kuva todisteeksi.

Rodeolta kurvasimme takaisin Sunsetille ja suuntasimme kohti Hollywoodia. Beverly Hillsin loisto vaihtui erikoiseen, mainoksilla kuorrutettuun ja vähän rähjäiseen alueeseen. Berlitz matkaopas oli oikeassa kertoessaan, että "Hollywoodilla oli ehkä ennen hohdokas maine, mutta parin viime vuosikymmenen aikana alue, joka leviää laajana pohjoisen kukkuloiden juurella ja jonka maamerkki on kaikkien tuntema valtava nimikyltti, on rappioitunut kuin unohtunut elokuvatähti". Niin, juuri tältä se myös näytti ja tuntui. Etsiessämme näkymää Hollywood kyltille päädyimme Griffith observatoryn parkkipaikalle ja kas, siellähän se kyltti nökötti. No, nyt sekin on nähty. Harmitti vähän, kun päivä oli kuuma +28 ja lämmin, eikä näkyvyyttä alas kaupungille ollut juuri lainkaan.  Muutama kuva alla.

Nälkä alkoi vaivata ja laskeutuessamme kukkuloilta pysähdyimme ensimmäiselle huoltoasemalle ostamaan juomista. Selvisin, joskin jouduin kysymään myyjältä excuse me, kun hän kysyi tarvinko pussia neljälle juomapullolle. Nokka kohti Hollywood Boulevardia ja auto parkkiin.Koko kävelymatkan kohti Grauman's Chinese teatheria saimme ihailla katuun laitettuja kuuluisuuksien nimiä, kuvia alla.

Andrae Crouch

Adam Sandler

 Olin päättänyt ennen matkaa, että McDonaldsissa en ruokaile, mutta missäpä sitä sitten istuttiinkaan Hollywoodissa? Mäkkäri oli oikeasti ensimmäinen siistimpi ruokapaikka kävellessämme Hollywood Boulevardia idästä länteen päin! Nälkä ajoi päätöksen ohi ja niin minäkin ruokailin McDonaldsissa. Paikan wifin avulla varasimme ruokaillessamme hotellin seuraavaksi yöksi. Hakuehtoihin booking.com sivulla laitoimme kolme tähteä ja edullisen hinnan. Päädyimme edellisyötä puolet halvemmalla hinnalla jälleen lentokentän lähelle Concourse LAX airport hotelliin, ilman aamupalavarausta.

Mahat täynnä tutulta maistuvaa Big Mac ateriaa suuntasimme Grauman's Chinese teatterille katselemaan sementtiin piirrettyä nimikirjoituksia sekä käden-ja jalanjälkiä. Turisteja oli paikalla edelleenkin, vaikka vilkkain kausi onkin jo ohi. Hra Ryyni totesi jossain välissä lukeneensa, että Walk of Fame on rankattu maailman turhimpien nähtävyyksien listan kärkipäähän. Miten sen nyt ottaa, jos kulkee katua tuijottamassa tähdenmuotoisia kiviupotuksia jonkun nimellä varustettuna?

Adam Sandler

RobinWilliams

Kevin Costner

Kävimme vielä kokeilemassa viereisen ostoskeskuksen portaat, jotka olivat samalla kuin urkujen koskettimet. Astuessa portaalle kuului urkujen ääni, joka vaihtui aina eri askelmalla ja kaikui huumaavasti ostoskeskuksen kivisistä seinistä. Starbucksin kautta nenä ja jalat suunnattuina takaisin kohti auton parkkipaikkaa. Onnistuin kuin onnistuinkin tilaamaan nimellä erikoiskahvin, yes!

Hollywoodissa olisi ollut muitakin käyntikohteitä, kuten esim. Ripley's Believe it or not ja Guinnesin ennätysmuseo. Luotimme kuitenkin matkaoppaan arvioon siitä, että nämä kohteet on luoto erityisesti turisteja varten ja skippasimme ne hyvillä mielin. Sisään oli silti vähän kurkistettava :)

Lähdimme takaisin autolle päin Hollywood Boulevardin tähtikadun toista reunaa lämpötilan kohotessa taas lähelle 30 lämpöastetta. Hienojen ja kalliiden autojen tulva liikenteessä oli niin runsas, että tässä vaiheessa jouduimme jo kehottamaan 12v.poikaa olemaan hetken hiljaa autoista niiden ajaessa ohi. Ferrarit, Lamborghinit, upeat mersut, mustangit sekä dodget vilisivät silmissä. Meidän vanhempien huomio kiinnittyi aika nopeasti siihen, miten paljon hybridiautoja, etenkin Toyota Priusta, mutta myös Teslaa oli liikenteessä. Miten Yhdysvaltojen valtio tai Californian osavaltio mahtaa tukea näiden autojen ostamista? Norjassakin tämä päästöjen vähentämiskikka on jo käytössä, mutta Suomessa, ehei! Tällä menolla Teslan ostaminen jää Suomessa sairaanhoitajan palkoilla vain haaveeksi.

Hollywoodista suuntasimme kohti Santa Monicaa ja Tyynenmeren leveintä hiekkarantaa. Kieltäydyimme gps:n ohjeista ajaa pitkin moottoritietä ja ajelimme pitkin Santa Monica Boulevardia, koska paperinen kartta näytti sen päättyvän rantaan ja näin saimme samalla katsella maisemia Beverly Hillsistä Downtowniin ja alas rannalle saakka. Löysimme parkkipaikan autolle helposti väenpaljoudesta huolimatta ja suuntasimme hiekkarannalle. Venice Beach ja Santa Monica Beach, Santa Monica Pier ja me ollaan siellä nyt! Me, maailman toisella laidalla, me suomalaiset, me! Huikeaa, mutta samalla varpaiden hivellessä rannan hiekkaa ei kuitenkaan tuntunut siltä kuin koko maailmani olisi mullistunut. Minä, tässä, sitä ei mikään olosuhde muuta. Minä olen silti minä, myös täällä hiekkarannalla rapakon takana. Paikka on upea, kuvat puhukoon puolestaan.

Hienon illan lopuksi istuimme 3rd Streetin italialaiseen pizzeriaan ja mahat täynnä shoppailimme kävelykadulla. Bongasin myös ensimmäisen julkkiksen! Geena Davis istui amerikkalaisen suunnittelijan rettuputiikissa ja näpräsi keskittyneesti kännykkäänsä. Thelma and Louise ja Long Kiss Goodnigt, niissä merkeissähän me ollaan tavattu jo parikymmentä vuotta sitten. Vanhettu ollaan, molemmat :)