4.päivä San Francisco

Paljon Onnea vaan Oskari! Tänään 13 vuotta! Onnittelulaulu raikui kun aamu valkeni taas ja suuntasimme Redwood Good Nite Inn motellissa yövyttyämme kohti San Franciscoa. redwoodcity.goodnite.com Aluksi gps ja me olimme hiukan eri mieltä reittivalinnasta, mutta pääsimme kuin pääsimmekin yhteisymmärrykseen matkanteosta. Reittimme kiemurteli Bay Bridgen ja Downtownin kautta Coit Towerin näköalapaikalle Telegraph Hillille.

IHOP -aamupalan täyttämin vatsoin katselimme yli kaupungin eri suuntiin. Kirkkaassa ja taas niin nopeasti lämpenevässä säässä pilvettömän taivaan alla näimme selkeästi Golden Gate-sillan ja Alcatrazin vankilasaarenkin San Franciscon lahdella kaupungin edustalla.

Aamupalapaikan tarjoilija kertoi meille, että San Franciscon 49ers pelaisi tänään kolmannen kierroksen baseballin playoffs peleissä, joten kaupungilla voisi olla hulinaa tämän vuoksi. Turistikohteissa olikin liikennettä, mutta muilta osin kaupunki tuntui mukavan rauhalliselta. Oliko syynä playoffs ottelu vaiko Kolumbuksen muistopäivän vietto (pyhäpäivä), en tiedä.

Autolle löysimme paikan sataman tuntumasta ja ajattelimme, että neljän tunnin parkkimaksu riittää hyvin näin aluksi. Herra Ryyni päätti viedä puolijoukkueensa bussiajelulle 'hop on hop off'-tyyliin ja niinpä löysimme itsemme hyvin pian turistibussin kattopaikoilta istumasta. Koko kierros kestäisi n.2 tuntia, joten autollekin ehtisimme ajoissa takaisin.

Tunnistatko kadun(ei mummoa)? Vinkkejä: elokuva, autohyppy kadulta mäkeä alaspäin, kaatuva raitiovaunu liukuu auton perässä mäkeä alas...?

Union Squaren kohdalla hyppäsimme ensimmäisen kerran kyydistä ja suuntasimme Amerikan toiseksi suurimpaan Macy's tavarataloon taukokahville. Starbucksissa myyjä luovutti tällä kertaa nimen kirjoittamisen kesken ja totesi "taidan kirjoittaa tähän vain Ta" ja löysihän se tilattu kahvi perille niinkin. Seuraava yöpymispaikkakin varattiin tällä pysähdyksellä wi-fiä hyödyntäen.

Palasimme kiertoajelulle ja ihailimme kaupungin maisemia sekä Alamo Squaren hulppeita viktoriaanisia taloja. Nähtyä tuli myös esim. Mrs Doubtfire elokuvan kuvauksissa käytetty talo ja The Summer of Love 1967 tapahtuman keskuspaikka kaupungissa, Haight-Ashbury.

Kiertoajelun jatkuessa sää alkoi vaihtua. Kuljettaja kertoi tämän olevan tyypillistä San Franciscossa. Lämpötila laski 20 astetta tunnissa ja Golden Gate sillan ympäristöön laskeutui paksu, kasvoilla kosteutena tuntuva sumu. Kova, pyörteinen tuuli lisäsi kylmyyttä muutamalla asteella. Päällämme ollut kesävaatetus (shortsit, T-paita ja olkaimeton toppi) olivat nyt lähes naurettavia vaatteita kuljettajan vetäessä päälleen toppatakkia ja sydvestiä. Tuuli oli niin kova ja kylmä, että jouduin kääritymään pieneen kieroajelulehtiseen, mutta eihän siitä juuri apua ollut. Sillasta jäivät hienot lähikuvat saamatta, kun loppu kiertoajelusta kului selvitymistaistelun merkeissä hypotermiaa vastaan. Lohdutuksena olkoon se, että sumukin oli niin sankka, että sillasta ei nähnyt mitään muuta kuin juuri ja juuri kohdalla olevan paikan. Toinen pojista laittoi pään t-paidan sisälle, veti t-paidan polvien yli ja käpertyi sitten bussin lattialle makaamaan. (Huom bussi oli avonainen sekä katolta että alakerrasta, seiniä tai ikkunoita ei ollut!) Jälleen kerran pääsin kokemaan jotain aivan käsittämätöntä. Mitä kauemmas sillasta pääsimme kiertoajelun lähestyessä loppuaan, sitä lämpimämmäksi ilma taas kävi. Palatessamme satamalaituriin pahaa-aavistamattomat turistit ostivat topeissaan lippuja samaiselle kiertoajelulle... En jäänyt valaisemaan heitä paremmalla tietoudella juuri koetuista todellisista sääolosuhteista, vaan suuntasin rivakoin askelin kohti autoa saadakseni veren taas kiertämään. Vasta auringon paahteiseksi lämmittämään, kuumaan autoon päästyäni sormiini alkoi väri ja tunto palautua pikku hiljaa. 'Welcome to Alaska' oli bussin kuljettaja huudellut äkillisen säänvaihtelun kohdatessa-nyt se jo vähän naurattikin.

Kuva on otettu sillalta ajon jälkeen, lahden aurinkoiselta puolelta

Lähdimme autolla keskikaupungille ja parkkeerasimme parkkihalliin. Navigoimme Westfield Century ostoskeskukseen (270 kauppaa, myös Nordström ja Bloomingdales) ja nautimme oikein maukkaan kiinalaisen päivällisen noutopöydästä. Ennen matkaa olin haaveillut sushin syömisestä China Townissa, mutta koska meillä synttärisankari on aina saanut valita syntymäpäivänään ruuan, täytyi äidin jättää tämä haavensa nyt sivuun. Muutamia ostoksia tehtyämme päätimme lähteä kohti uutta majapaikkaa. Syntymäpäiväsankari ihaili uusia 'Conssejaan', jotka lähtivät mukaan synttärilahjana kenkäkaupasta.

Kiinalaisten onnenkeksien tekstit. Ylhäältä alas hra, rva, 15v ja 12v pojat

Ennen kuin pääsimme takaisin autolle saimme hetken seurata todellista amerikkaa poliisiautojen saapuessa sumassa paikalle ja poliisien juostessa ympäriinsä. Sireenien ulvonta kaikui korkeiden talojen seinistä korvia vihlovasti, mutta takaa-ajettu pääsi hyvästä yrityksestä huolimatta ilmeisesti pakoon. Hra Ryyni oli kyllä sitä mieltä, että syyllisen tunnisti selkeästi pälyilevästä katsaasta ja syvälle reggae-pipon alle katketyistä kasvoista. Eräs tällainen hlö oli kuulemma poistunut paikalta vaivihkaa...

Kiinalainen kaupunginosa kaiveli sen verran, että Ryyniherra kysyi kolme kertaa "oletko nyt aivan varma ettei vielä mennä?", mutta jouduin toteamaan etten yksinkertaisesti jaksa. Samalla tiesin sinetöiväni sen tosiasian, että elämäni ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus China Townissa käymiseen loittoni sitä mukaa kun kaupungin valot jäivät taakse. Elämä on valintoja täynnä....hmph...siitähän minä lapsillekin aina tämän tästä muistutan. Totta joka sana.

Portti Chinatowniin