6.päivä Oakhurstista Las Vegasiin
Kun aamulla heräsimme, pääsimme taas motellin aamupalalle. Kuten aikaisemmin sanoin, ei tätä aamupalaa voi mitenkään verrata suomalaisten hotellien aamupalaan. On kuitenkin kivaa juoda kahvia, syödä viinereitä, paahtaa paahtoleipää tai rinkeliä sekä juoda tuoremehua tai syödä kupillinen muroja. Myös joitain hedelmiä on aika usein tarjolla. Useimmiten voi myös paistaa itse pannukakkuja tai vohveleita ja syödä ne voin tai siirapin kera. Tällainen aamupala on mukavaa vaihtelua sille, että ensin pakkaa auton ja lähtee reitille, jonka varrelta sitten etsii aamupalapaikan. Meidän jokaisessa yöpymispaikassa on myös ollut ilmainen wifi, jota on ollut mukava selata aamupalan aikana milloin mitäkin tarkoitusta varten. Yleensä olemme tarkistelleen päivän ajoreittiä sekä varanneet seuraavan yöpymispaikan valmiiksi.
Tämän päivän ajomatka olisi koko road trippimme pisin yhden paivän aikana ajettava matka. Tunneittain paljon aikaa käytimme myös PCH 1:llä, mutta maileja oli vähemmän. Tänään ajaisimme Oakhurstista Las Vegasiin. 460mailia eli noin 740km.
Lähdimme matkaan aamuyhdeksältä. Laskeuduimme aina vain alemmas vuoristosta ensin kukkuloille ja sitten tasaiselle maalle. Maisema oli ruskeaa, auringonpolttamaa. Kaikesta näki, että vuodenaika oli vaihtumassa syksyn puolelle täälläkin. Kesän vehreys ja kukoistus olivat poissa, vaikka ilman lämpötila vielä pysytteleekin suomalaisittain korkealla.
Ensimmäinen suurempi ohiajokohde oli Fresno. Koko ajomatkamme kulki lähes kokonaan moottoriteitä pitkin. SUV autollamme sieltäkin näkee mukavasti maisemia, mutta varsinaisesti jotakin nähdäkseen olisi pitänyt joka kylän tai kaupungin kohdalla poiketa moottoritien ulkopuolelle. Päätimme pysytellä ahnaasti moottoritiellä nielemässä kilometrejä aina kun ajoimme, että pitkältä tuntuva matka etenisi tuntuvammin koko ajan eteenpäin. Taukojen koittaessa poikkesimme sitten etsimään milloin ruoka - tai kahvipaikkaa, milloin tankkauspistettä. Onneksi keliolosuhteet olivat vähän puolellamme, sillä ilma oli aamupäivän kohtuullisen viileää, vain 22 lämpöastetta plussan puolella. Aurinkokin oli pilvessä alkumatkan ajan.
Aamulla olimme tehneet päätöksen jättää käymättä Dead Walleyn kansallispuistossa. Ajomatka olisi ollut vielä pidempi ja suuri osa matkasta olisi kulkenut kartasta katsoen kaikista pienimpiä teitä pitkin. Päätimme säästää vähän ylimääräistä aikaa vielä Los Angelesiin ennen kotiin paluuta. Jos olisimme lähteneet ahmuamaan Yosemiten kansallispuiston läpi Las Vegasia kohden, olisi pelkkään ajomatkaan todennäköisimmin pitänyt varata kaksi päivää aikaa. Pysähdykset ym matkan aikana olisivat pidentäneet matka-ajan ehkä jopa kolmeen vuorokauteen. Niinpä luovuimme Kuolemanlaakson näkemisestä.
Päästyämme alavimmille maille, olivat moottoritien vierustat täynnä viininviljelyksiä sekä hedelmä- ja marjapuutarhoja. Silmänkantamattomiin, vieri vieressä. Kuka ne kaikki hoitaa ja korjaa sadon?!? Viinirypäleet olivat täällä paljon suurempia kuin ne pienet californialaisrypäleet, joita me Suomessa ostamme kaupasta. Käyttävätköhän paremmat itse ja laittavat vientiin pienemmät vai onkohan siinä jokin säilyvyysjuttu? Makeita ja mehukkaita ne kuitenkin ovat ja olemme tähänkin mennessä jo syöneet niitä useamman kilon!
Bakersfieldissä sai paikallinen Taco Bell meistä lounasasiakkaita. Kerroimme tiskillä suoraan, että hetken kestää, kun ei olla ennen täällä syöty. Saimme ystävällistä palvelua ja ruuat eteemme. Pojat tykkäsivät, mutta meidän vanhempien ei tällä reissulla tarvitse ko pikaruokaa enää syödä. Mitä ihmeen papujakin olivat burritoihinsa tunkeneet?!? ;) Ko ruokaloiden määrästä päätellen paikka on kuitenkin kohtuusuosittu, liekö suurella väli -Amerikan maahanmuuttajamäärällä osuutensa asiaan. Suorien suomalaisten vierailu sai osakseen mielenkiintoa jopa siinä määrin, että paikan vuoropäällikkö tuli oikein suoraan hänkin kysymään, että "oikeastiko ette ole ruokailleen Taco Bellissä koskaan ennen? Mistä te oikein tulette?" Suomalaisuus ei sanonut tälle unkarilaista alkuperää olevalle miehelle mitään, mutta kovasti häntä kiinnosti se, miten olimme ajautuneet Bakersfieldiin. Valaisimme hiukan asiaa ja hän teki heti muutaman kysymyksen, että oletteko käyneet siellä ja siellä? Saimme vastata kyllä kaikkiin ehdotuksiin hyvistä Kalifornian matkakohteista ja pääsimme tentin jälkeen mahat jokseenkin täynnä jatkamaan matkaa.
Reittimme jatkui Los Angelesin yläpuolella Barstown kautta kohti Mojaven autiomaata, missä ajokkimme nokka alkoi taas suuntautua yläviistoon kukkuloiden yli. Lämpötilakin kohosi kun ilmanala kuiveni ja lämpömittari näytti taas +30 astetta. Sierra Nevadan autiomaassa ajoimme 4000 jalan (n. 1200m) korkeudessa. Ohittaessamme Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden välisen rajan, oli lämpötila kohonnut 35 lämpöasteeseen. Olimme jostakin syystä kuvitelleet, että Las Vegas olisi keskellä silmänkantamattomiin riittävää tasaista aavikkoa, mutta laaksossahan se oli, kukkuloiden keskellä.
Las Vegasiin saavuimme klo 16.30 iltapäivällä. Olimme taittaneet matkan 7,5 tunnissa.
Ajoimme hotellille http://mobile.tuscanylv.com. Ensimmäistä kertaa nukuimme poikien kanssa eri huoneessa. Tämä oli samassa huoneessa kahdessa kingsize vuoteessa nukuttujen öiden jälkeen varsin virkistävä poikkeus. 13v Oskari protestoi ko menettelyä ensin, mutta tuumasi aamulla, että olipa ihanaa nukkua yksin omassa (kingsize) sängyssä!
Ovat velipojat jakaneet paitsi takapenkin myös parivuoteenkin koko matkan ajan, mikä ajoittain on vaatinut kovaakin hiomista, hiostumista ja kaikkien hermojen koettelua. Kohtuupienellä väännöllä olemme kuitenkin selvinneet!
Hieman levättyämme kovasta matkarupeamasta lähdimme Las Vegas Stripille katsomaan, miltä Sin Cityn elämä näyttää iltaseitsemän aikaan keskiviikkona. Ensivaikutelma oli vielä paljon kaikkea enemmän kuin mitä ikinä kuvitella saattaa ja sata kertaa enemmän glamourilla ja erikoisuudella kuorrutettuna. Osuimme sopivasti paikalle, kun Bellagio -kasinon huikeat suihkulähde-esitykset alkoivat.
Vaeltelimme muiden turistien kanssa pitkin pääkatua ja ostoskeskuksia. Söimme kiinalaista iltaruuaksi, ah niin hyvää! Joku myi rintaliiveille matkakoteloita, toinen kauppasi kadulla kylmää vettä tai olutta ja muutama kerjäsi rahaa. Pahvinen kyltti kertoi rahan tulevan suoraan viinan tarpeeseen, rehellistä sinänsä. Eräässä vaihtorahaksi saamassani dollarin setelissä luki kuulakärkikynällä kirjoitettuna "this money was spent on drugs". Kaikesta huolimatta ensivaikutelma oli tältä osin parempi kuin mitä olimme ennalta kuvitelleet. Kaikki muu loisto sen sijaan, kuten sanottu, ylitti villeimmätkin kuvitelmat eivätkä elokuvien väläykset (mm. Ocean's eleven) ole onnistuneet antamaan minkäänlaista käsitystä ko paikan äärimmäisyydestä. Sen mitä ikinä rahalla keksii rakentaa, näkee Vegasissa.
Tämän päivän ajomatka olisi koko road trippimme pisin yhden paivän aikana ajettava matka. Tunneittain paljon aikaa käytimme myös PCH 1:llä, mutta maileja oli vähemmän. Tänään ajaisimme Oakhurstista Las Vegasiin. 460mailia eli noin 740km.
Lähdimme matkaan aamuyhdeksältä. Laskeuduimme aina vain alemmas vuoristosta ensin kukkuloille ja sitten tasaiselle maalle. Maisema oli ruskeaa, auringonpolttamaa. Kaikesta näki, että vuodenaika oli vaihtumassa syksyn puolelle täälläkin. Kesän vehreys ja kukoistus olivat poissa, vaikka ilman lämpötila vielä pysytteleekin suomalaisittain korkealla.
Ensimmäinen suurempi ohiajokohde oli Fresno. Koko ajomatkamme kulki lähes kokonaan moottoriteitä pitkin. SUV autollamme sieltäkin näkee mukavasti maisemia, mutta varsinaisesti jotakin nähdäkseen olisi pitänyt joka kylän tai kaupungin kohdalla poiketa moottoritien ulkopuolelle. Päätimme pysytellä ahnaasti moottoritiellä nielemässä kilometrejä aina kun ajoimme, että pitkältä tuntuva matka etenisi tuntuvammin koko ajan eteenpäin. Taukojen koittaessa poikkesimme sitten etsimään milloin ruoka - tai kahvipaikkaa, milloin tankkauspistettä. Onneksi keliolosuhteet olivat vähän puolellamme, sillä ilma oli aamupäivän kohtuullisen viileää, vain 22 lämpöastetta plussan puolella. Aurinkokin oli pilvessä alkumatkan ajan.
Aamulla olimme tehneet päätöksen jättää käymättä Dead Walleyn kansallispuistossa. Ajomatka olisi ollut vielä pidempi ja suuri osa matkasta olisi kulkenut kartasta katsoen kaikista pienimpiä teitä pitkin. Päätimme säästää vähän ylimääräistä aikaa vielä Los Angelesiin ennen kotiin paluuta. Jos olisimme lähteneet ahmuamaan Yosemiten kansallispuiston läpi Las Vegasia kohden, olisi pelkkään ajomatkaan todennäköisimmin pitänyt varata kaksi päivää aikaa. Pysähdykset ym matkan aikana olisivat pidentäneet matka-ajan ehkä jopa kolmeen vuorokauteen. Niinpä luovuimme Kuolemanlaakson näkemisestä.
Päästyämme alavimmille maille, olivat moottoritien vierustat täynnä viininviljelyksiä sekä hedelmä- ja marjapuutarhoja. Silmänkantamattomiin, vieri vieressä. Kuka ne kaikki hoitaa ja korjaa sadon?!? Viinirypäleet olivat täällä paljon suurempia kuin ne pienet californialaisrypäleet, joita me Suomessa ostamme kaupasta. Käyttävätköhän paremmat itse ja laittavat vientiin pienemmät vai onkohan siinä jokin säilyvyysjuttu? Makeita ja mehukkaita ne kuitenkin ovat ja olemme tähänkin mennessä jo syöneet niitä useamman kilon!
Bakersfieldissä sai paikallinen Taco Bell meistä lounasasiakkaita. Kerroimme tiskillä suoraan, että hetken kestää, kun ei olla ennen täällä syöty. Saimme ystävällistä palvelua ja ruuat eteemme. Pojat tykkäsivät, mutta meidän vanhempien ei tällä reissulla tarvitse ko pikaruokaa enää syödä. Mitä ihmeen papujakin olivat burritoihinsa tunkeneet?!? ;) Ko ruokaloiden määrästä päätellen paikka on kuitenkin kohtuusuosittu, liekö suurella väli -Amerikan maahanmuuttajamäärällä osuutensa asiaan. Suorien suomalaisten vierailu sai osakseen mielenkiintoa jopa siinä määrin, että paikan vuoropäällikkö tuli oikein suoraan hänkin kysymään, että "oikeastiko ette ole ruokailleen Taco Bellissä koskaan ennen? Mistä te oikein tulette?" Suomalaisuus ei sanonut tälle unkarilaista alkuperää olevalle miehelle mitään, mutta kovasti häntä kiinnosti se, miten olimme ajautuneet Bakersfieldiin. Valaisimme hiukan asiaa ja hän teki heti muutaman kysymyksen, että oletteko käyneet siellä ja siellä? Saimme vastata kyllä kaikkiin ehdotuksiin hyvistä Kalifornian matkakohteista ja pääsimme tentin jälkeen mahat jokseenkin täynnä jatkamaan matkaa.
Reittimme jatkui Los Angelesin yläpuolella Barstown kautta kohti Mojaven autiomaata, missä ajokkimme nokka alkoi taas suuntautua yläviistoon kukkuloiden yli. Lämpötilakin kohosi kun ilmanala kuiveni ja lämpömittari näytti taas +30 astetta. Sierra Nevadan autiomaassa ajoimme 4000 jalan (n. 1200m) korkeudessa. Ohittaessamme Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden välisen rajan, oli lämpötila kohonnut 35 lämpöasteeseen. Olimme jostakin syystä kuvitelleet, että Las Vegas olisi keskellä silmänkantamattomiin riittävää tasaista aavikkoa, mutta laaksossahan se oli, kukkuloiden keskellä.
Las Vegasiin saavuimme klo 16.30 iltapäivällä. Olimme taittaneet matkan 7,5 tunnissa.
Ajoimme hotellille http://mobile.tuscanylv.com. Ensimmäistä kertaa nukuimme poikien kanssa eri huoneessa. Tämä oli samassa huoneessa kahdessa kingsize vuoteessa nukuttujen öiden jälkeen varsin virkistävä poikkeus. 13v Oskari protestoi ko menettelyä ensin, mutta tuumasi aamulla, että olipa ihanaa nukkua yksin omassa (kingsize) sängyssä!
Ovat velipojat jakaneet paitsi takapenkin myös parivuoteenkin koko matkan ajan, mikä ajoittain on vaatinut kovaakin hiomista, hiostumista ja kaikkien hermojen koettelua. Kohtuupienellä väännöllä olemme kuitenkin selvinneet!
Hieman levättyämme kovasta matkarupeamasta lähdimme Las Vegas Stripille katsomaan, miltä Sin Cityn elämä näyttää iltaseitsemän aikaan keskiviikkona. Ensivaikutelma oli vielä paljon kaikkea enemmän kuin mitä ikinä kuvitella saattaa ja sata kertaa enemmän glamourilla ja erikoisuudella kuorrutettuna. Osuimme sopivasti paikalle, kun Bellagio -kasinon huikeat suihkulähde-esitykset alkoivat.
Vaeltelimme muiden turistien kanssa pitkin pääkatua ja ostoskeskuksia. Söimme kiinalaista iltaruuaksi, ah niin hyvää! Joku myi rintaliiveille matkakoteloita, toinen kauppasi kadulla kylmää vettä tai olutta ja muutama kerjäsi rahaa. Pahvinen kyltti kertoi rahan tulevan suoraan viinan tarpeeseen, rehellistä sinänsä. Eräässä vaihtorahaksi saamassani dollarin setelissä luki kuulakärkikynällä kirjoitettuna "this money was spent on drugs". Kaikesta huolimatta ensivaikutelma oli tältä osin parempi kuin mitä olimme ennalta kuvitelleet. Kaikki muu loisto sen sijaan, kuten sanottu, ylitti villeimmätkin kuvitelmat eivätkä elokuvien väläykset (mm. Ocean's eleven) ole onnistuneet antamaan minkäänlaista käsitystä ko paikan äärimmäisyydestä. Sen mitä ikinä rahalla keksii rakentaa, näkee Vegasissa.
Kommentit
Lähetä kommentti