10.päivä Costa Mesa ja Los Angeles Downtown
Shoppailu Costa Mesan South Coast Plazan yli 300 liikettä käsittävässä superostoskeskuksessa vei puolet tästä päivästä. Rahaa saivat niin Game Stop, Victoria's Secret, Macy's ja kahvilakin.
Iltapäivällä suunnistimme Stay Inn Main yöpymispaikkaa kohden. Los Angelesin keskusta osoittautui downtown-alueeksi, jonka läpi ajaessamme kävi useasti mielessä, että voikohan täältä säällistä yöpymispaikkaa löytyäkään! Vähän vaakalaudalla se olikin, kun sinänsä upeat puitteet omaavassa respassa paljastui, että olimme varanneet kaksi huonetta käytävän yhteissuhkulla! Sen verran urheiluhenkeä puuttui jo viimeistä yötä kohden mentäessä, että Hra Ryyni päätti maksaa parikymmentä taalaa ylimääräistä, että saimme huoneet omilla suihkuilla. Hinta yöpymisestä verrattuna Vegasin vastakohtaisuuksiin oli jo ennestään korkea ( yli 100e) ja nyt jouduimme pulittamaan lisää. Huoneet olivat pienet ja askeettiset, joskin ihan siistit. Suihkut vanhanaikaiset ja poikien suihku niin epäilyttävä lattiasta, että kehoitin tulemaan meidän huoneeseen suihkuun aamulla. Suurin miinus ahtaudesta huoneessa versus korkea hinta. Niin ja ilmastoinnin virkaa toimitti kattotuuletin! Lcd tv ja wifi sentään olivat sekä ipod-telakka, tosin meillä kenelläkään ei ole mitään omenavehjettä.
Koko matkan ajan olemme siis varanneet hotellit/motellit Booking.com nettipalvelun kautta. Oikeastaan joka kerta lopputulos on ollut odotetun kaltainen, tämä viimeinen kerta teki nyt sitten sen tilastollisen, joskin pakollisen poikkeaman. Olemme yöpyneet Vegasin neljän tähden hulppeissa paikoissa superedullisesti sekä kahden tähden hotelleissa/motelleissa aamupalalla tai ilman. Parhaan vastineen rahalle olemme saaneet pienessä motellissa, koska olemme tarvinneet huonetta yöpymistä ja peseytymistä varten. Norman Bates -maiselta tunteelta olemme välttyneet joka yö. Nukuttua on myös saanut sekä peseydyttyä lämpöisellä vedellä. Pyyhkeet ovat löytyneet, lakanat ovat olleet siistit, eikä sängyissä ole ollut lutikoita, joista etukäteen jostakin luin. Yhdessä pyyhkeessä oli rispaantunut reikä ja yhdessä huoneessa hieman tunkkainen haju. Ihan kelpoa yöpymistä keskiarvoltaan.
Tällä viimeisellä yöpymispaikalla ei ollut omaa parkkipaikkaa, mutta yleiselle parkkipaikalle sai parkata maksua vastaan. Prosessi auton parkkiin saamiseksi oli tällä kertaa vähintäänkin mielenkiintoinen. Suorina suomalaisina ajoimme portista sisään ja auton ruutuun. Paikan epämääräisyys sai meidät muut pysyttelemään autossa lukkojen takana sillä aikaa kun Ryyniherra yritti selvittää kopissa istuvalta mieheltä maksun suuruutta. Lopulta asia saatiin kuntoon, otimme kaikki matkatavarat ja menimme respaan huonetta saamaan. Emme kauankaan ehtineet olla tiskillä, kun parkkipaikan huonoenglantinen, kuusikymppinen mies tuli pyytämään "your keys, sir". Hra Ryyni ojensi avaimet ja samalla kääntyi puoleeni todeten, että "onkohan meillä huomenna enää autoa...." No olisiko pitänyt miettiä sitä ennen avaimien luovuttamista?!?
Koska lähtö olisi huomenna, eikä hotellihuoneessa huvittanut lepuuttaa hirveästi edes silmiään, päätimme lähteä Santa Monicaan ja Venice Beachille. Itse Downtownissa ei oikeasti ollut juurikaan nähtävää, olen tässä asiassa Berlitzin matkaoppaan kanssa samaa mieltä. Menimme takaisin parkkipaikalle ja samainen parkkipaikan hoitaja ojensi meille jonkin auton avaimet -kirjaimellisesti, sillä Ryyniherra sai käteensä fordin avaimet eikä chevroletin avaimia. Lisäksi auto oli siirretty toiseen ruutuun, kuin mihin itse sen alunperin parkkeerasimme. Yhteisymmärrystä ei meinannut englannin kielellä syntyä, millään. Tämä johti lopulta siihen, että Hra Ryyni tunki itsensä koppiin osoittaen oikeita avaimia samalla kurottautuen niitä kohti. Taustalla hyvän englannin kielen suullisen taidon omaava 15-vuotias poikamme toisti avaintaulun oikeaa numeroa kerta toisensa jälkeen. Saimme kuin saimmekin oman automme avaimet, emmekä toistamiseen niitä jättäneet enää kopin vartijan haltuun.
Rannalla minä ja pojat nautimme viilenevässä illassa Tyynenmeren aalloista ja Suomen kesälämpöisestä merivedestä. Väristen ja edelleen hieman merivedestä märkinä haukkasimme hampparia iltapalaksi autolle mennessä. Täytyy sanoa, että alkaa jo olla jauhelihakastiketta ja perunoita ikävä!
Hotellilla illalla tavaroiden pakkausta huomista lähtöpäivää varten. Apua! En ottanut tänään yhtään ainoaa valokuvaa!!!
Iltapäivällä suunnistimme Stay Inn Main yöpymispaikkaa kohden. Los Angelesin keskusta osoittautui downtown-alueeksi, jonka läpi ajaessamme kävi useasti mielessä, että voikohan täältä säällistä yöpymispaikkaa löytyäkään! Vähän vaakalaudalla se olikin, kun sinänsä upeat puitteet omaavassa respassa paljastui, että olimme varanneet kaksi huonetta käytävän yhteissuhkulla! Sen verran urheiluhenkeä puuttui jo viimeistä yötä kohden mentäessä, että Hra Ryyni päätti maksaa parikymmentä taalaa ylimääräistä, että saimme huoneet omilla suihkuilla. Hinta yöpymisestä verrattuna Vegasin vastakohtaisuuksiin oli jo ennestään korkea ( yli 100e) ja nyt jouduimme pulittamaan lisää. Huoneet olivat pienet ja askeettiset, joskin ihan siistit. Suihkut vanhanaikaiset ja poikien suihku niin epäilyttävä lattiasta, että kehoitin tulemaan meidän huoneeseen suihkuun aamulla. Suurin miinus ahtaudesta huoneessa versus korkea hinta. Niin ja ilmastoinnin virkaa toimitti kattotuuletin! Lcd tv ja wifi sentään olivat sekä ipod-telakka, tosin meillä kenelläkään ei ole mitään omenavehjettä.
Koko matkan ajan olemme siis varanneet hotellit/motellit Booking.com nettipalvelun kautta. Oikeastaan joka kerta lopputulos on ollut odotetun kaltainen, tämä viimeinen kerta teki nyt sitten sen tilastollisen, joskin pakollisen poikkeaman. Olemme yöpyneet Vegasin neljän tähden hulppeissa paikoissa superedullisesti sekä kahden tähden hotelleissa/motelleissa aamupalalla tai ilman. Parhaan vastineen rahalle olemme saaneet pienessä motellissa, koska olemme tarvinneet huonetta yöpymistä ja peseytymistä varten. Norman Bates -maiselta tunteelta olemme välttyneet joka yö. Nukuttua on myös saanut sekä peseydyttyä lämpöisellä vedellä. Pyyhkeet ovat löytyneet, lakanat ovat olleet siistit, eikä sängyissä ole ollut lutikoita, joista etukäteen jostakin luin. Yhdessä pyyhkeessä oli rispaantunut reikä ja yhdessä huoneessa hieman tunkkainen haju. Ihan kelpoa yöpymistä keskiarvoltaan.
Tällä viimeisellä yöpymispaikalla ei ollut omaa parkkipaikkaa, mutta yleiselle parkkipaikalle sai parkata maksua vastaan. Prosessi auton parkkiin saamiseksi oli tällä kertaa vähintäänkin mielenkiintoinen. Suorina suomalaisina ajoimme portista sisään ja auton ruutuun. Paikan epämääräisyys sai meidät muut pysyttelemään autossa lukkojen takana sillä aikaa kun Ryyniherra yritti selvittää kopissa istuvalta mieheltä maksun suuruutta. Lopulta asia saatiin kuntoon, otimme kaikki matkatavarat ja menimme respaan huonetta saamaan. Emme kauankaan ehtineet olla tiskillä, kun parkkipaikan huonoenglantinen, kuusikymppinen mies tuli pyytämään "your keys, sir". Hra Ryyni ojensi avaimet ja samalla kääntyi puoleeni todeten, että "onkohan meillä huomenna enää autoa...." No olisiko pitänyt miettiä sitä ennen avaimien luovuttamista?!?
Koska lähtö olisi huomenna, eikä hotellihuoneessa huvittanut lepuuttaa hirveästi edes silmiään, päätimme lähteä Santa Monicaan ja Venice Beachille. Itse Downtownissa ei oikeasti ollut juurikaan nähtävää, olen tässä asiassa Berlitzin matkaoppaan kanssa samaa mieltä. Menimme takaisin parkkipaikalle ja samainen parkkipaikan hoitaja ojensi meille jonkin auton avaimet -kirjaimellisesti, sillä Ryyniherra sai käteensä fordin avaimet eikä chevroletin avaimia. Lisäksi auto oli siirretty toiseen ruutuun, kuin mihin itse sen alunperin parkkeerasimme. Yhteisymmärrystä ei meinannut englannin kielellä syntyä, millään. Tämä johti lopulta siihen, että Hra Ryyni tunki itsensä koppiin osoittaen oikeita avaimia samalla kurottautuen niitä kohti. Taustalla hyvän englannin kielen suullisen taidon omaava 15-vuotias poikamme toisti avaintaulun oikeaa numeroa kerta toisensa jälkeen. Saimme kuin saimmekin oman automme avaimet, emmekä toistamiseen niitä jättäneet enää kopin vartijan haltuun.
Rannalla minä ja pojat nautimme viilenevässä illassa Tyynenmeren aalloista ja Suomen kesälämpöisestä merivedestä. Väristen ja edelleen hieman merivedestä märkinä haukkasimme hampparia iltapalaksi autolle mennessä. Täytyy sanoa, että alkaa jo olla jauhelihakastiketta ja perunoita ikävä!
Hotellilla illalla tavaroiden pakkausta huomista lähtöpäivää varten. Apua! En ottanut tänään yhtään ainoaa valokuvaa!!!
Kommentit
Lähetä kommentti