11.päivä rannalla ja lento Los Angeles-Tukholma-Helsinki
Hotellimme melutaso yöllä oli huikea. Kahdenteentoista kerrokseen kuuluivat kevyesti kadulta autojen äänet, poliisipillien ulvonta, paloautojen tööttäykset ja ties mitkä. Liekö kuvittelua, mutta mielestäni käytävältä kuului aamulla selkeää ja kovaäänistä linnun viserrystä. Nukkumisen kanssa oli siis sii ja soo. Harmi sinänsä, sillä yön yli lennettäessä perillä Suomessa olisi vieläkin ilta eli lennolla ei olisi kovinkaan järkevää nukkua vuorokausirytmin siirtoa ajatellen.
Aamupalaa hotellin alakerrassa ja pakkauksen viimeistelyä. Kotoa oli tullut muutamia viestejä yön aikana ja tiedossa oli myös, että ensilunta on tullut ainakin Alavudella kuluneen viikonlopun aikana. Ikävä kotiväkeä kohtaan oli alkanut olla kova jo muutama päivä sitten ja nyt sitä on jo hieman vaikeaa pitää loitolla.
Lähdimme hotellilta vielä liikkeelle ennen auton palautusta. Los Angelesin downtownista suunnistimme Venice Boulevardin alkupäähän ja ajoimme koko mielenkiintoisen kadun ihan toiseen päähän eli rantaan asti. Auto parkkiin ja haistelemaan ilmaa. Olimme ajatelleet viettää viimeiset tunnit rannalla, mutta sää oli pilvinen ja hieman "viileä" +22 astetta. Rannalla myös tuuli kävi tuntuvasti.
Kävelimme Venice Beachin rantakadun niin ikään päästä päähän ja ihmettelimme erikoista menoa. Sää lämpeni taas vauhdilla. Miten se tulikin aina vaan iloisena yllätyksenä, vaikka sama ilmiö oli todettu jo useampana päivänä matkan aikana?!? Pysähdyimme katselemaan skeittalijoita, taiteilijoita ja saimme tarjouksia ostaa vapaasti marihuanaa. Tällä kertaa vielä yksi matkaseuruelaisista tarvitsi kotimatkalle puhtaita alusvaatteita, joten niitä ostettiin. Maittavan lounaan rantakadulla tarjosi Candle Cafe and Grill www.venicecandlecafe.com
Pääsimme auringon ilmestyessä pilviverhon takaa sittenkin rannalle, missä vietimme viimeiset tunnit ennen lentokentälle lähtöä. Aallot olivat kohtuullisen suuria meidän mittapuulla mitattuina, paikallisten mielestä ehkä ihan normaalia loiskintaa. Hauskaa oli, vesi lämmintä ja hävisimme kädenväännön aalloille uppoamalla tyrskyihin saaden silmät, suun, nenän ja korvat täyteen suolaista Tyynenmeren vettä. Vaikka kävimme rantasuihkussa ennen vaatteiden vaihtoa, varisi koko lentomatkan ajan vielä hiekkaa olkapäille hiuksista ja korvien takaa. Mikä mahtava lopetus sarjalle upeita päiviä!!!
Lentokentälle ei jäänyt aikaa tuhlattavaksi. Hra Ryyni kävi vielä palauttamassa auton, jonka mittarilukema oli 3350km! "Kotiin päin hevonenkin juoksee nopeampaa", samoin samanlainen Norwegian Dreamliner 787-8, jolla olimme rapakon taakse lentäneetkin. Lähdimme matkaan klo 18.15. Yritimme parhaamme mukaan pysyä hereillä koko yön lennolla Tukholmaan ja hyvin pärjäsimmekin. Itse nukuin vain 1,5 tuntia. Miten paljon tuo sinnittely auttaa rytmin kääntämiseen, jää nähtäväksi.
Tukholmaan saapuessamme kello oli 13 paikallista aikaa. Lentojen vaihtoväli oli sopivat 3 tuntia. Tällä hetkellä istun Arlandan lentokentällä ja mietin kuumeisesti, jaksanko ajaa Suomeen päästyäni vielä kotiin, että näkisin nuorimman pojan ja pikkutytöt kotona aamulla heti herättyäni. Tai että he näkisivät äitinsä, miten päin vaan. Varmuuden vuoksi soitin mummulle kotiin ja pyysin jättämään takaoven auki yöksi.
Pakko kait uskoa, että tämä road trip alkaa olla ohitse. Toivon sydämeni pohjasta, että olen voinut tämän matkakertomuksen avulla jakaa niille, jotka jaksavat lukea, jotain niistä hienoista hetkistä, joita saimme matkan aikana kokea. Haluan tämän kertomuksen kautta rohkaista sinua kokeilemaan myös em kaltaista road trippiä, ehdottomasti!
Matkustaminen avartaa, sanotaan. Mielestäni kotiinpaluu on kuitenkin aina se paras kohta. Se saa tuntemaan kiitollisuutta siitä, että oli mahdollisuus matkustaa. Kaikista hienointa on herätä uuteen aamuun kotona ja todeta, että saan aloittaa alkavan päivän rakkaitteni keskellä luottaen täydellisesti siihen, että kaikki on Korkeimman kädessä. Huomisesta ei kukaan tiedä, eikä siitä, koska lähden seuraavalle matkalle ja mihin se suuntautuu :)
Aamupalaa hotellin alakerrassa ja pakkauksen viimeistelyä. Kotoa oli tullut muutamia viestejä yön aikana ja tiedossa oli myös, että ensilunta on tullut ainakin Alavudella kuluneen viikonlopun aikana. Ikävä kotiväkeä kohtaan oli alkanut olla kova jo muutama päivä sitten ja nyt sitä on jo hieman vaikeaa pitää loitolla.
Lähdimme hotellilta vielä liikkeelle ennen auton palautusta. Los Angelesin downtownista suunnistimme Venice Boulevardin alkupäähän ja ajoimme koko mielenkiintoisen kadun ihan toiseen päähän eli rantaan asti. Auto parkkiin ja haistelemaan ilmaa. Olimme ajatelleet viettää viimeiset tunnit rannalla, mutta sää oli pilvinen ja hieman "viileä" +22 astetta. Rannalla myös tuuli kävi tuntuvasti.
Kävelimme Venice Beachin rantakadun niin ikään päästä päähän ja ihmettelimme erikoista menoa. Sää lämpeni taas vauhdilla. Miten se tulikin aina vaan iloisena yllätyksenä, vaikka sama ilmiö oli todettu jo useampana päivänä matkan aikana?!? Pysähdyimme katselemaan skeittalijoita, taiteilijoita ja saimme tarjouksia ostaa vapaasti marihuanaa. Tällä kertaa vielä yksi matkaseuruelaisista tarvitsi kotimatkalle puhtaita alusvaatteita, joten niitä ostettiin. Maittavan lounaan rantakadulla tarjosi Candle Cafe and Grill www.venicecandlecafe.com
Pääsimme auringon ilmestyessä pilviverhon takaa sittenkin rannalle, missä vietimme viimeiset tunnit ennen lentokentälle lähtöä. Aallot olivat kohtuullisen suuria meidän mittapuulla mitattuina, paikallisten mielestä ehkä ihan normaalia loiskintaa. Hauskaa oli, vesi lämmintä ja hävisimme kädenväännön aalloille uppoamalla tyrskyihin saaden silmät, suun, nenän ja korvat täyteen suolaista Tyynenmeren vettä. Vaikka kävimme rantasuihkussa ennen vaatteiden vaihtoa, varisi koko lentomatkan ajan vielä hiekkaa olkapäille hiuksista ja korvien takaa. Mikä mahtava lopetus sarjalle upeita päiviä!!!
Lentokentälle ei jäänyt aikaa tuhlattavaksi. Hra Ryyni kävi vielä palauttamassa auton, jonka mittarilukema oli 3350km! "Kotiin päin hevonenkin juoksee nopeampaa", samoin samanlainen Norwegian Dreamliner 787-8, jolla olimme rapakon taakse lentäneetkin. Lähdimme matkaan klo 18.15. Yritimme parhaamme mukaan pysyä hereillä koko yön lennolla Tukholmaan ja hyvin pärjäsimmekin. Itse nukuin vain 1,5 tuntia. Miten paljon tuo sinnittely auttaa rytmin kääntämiseen, jää nähtäväksi.
Tukholmaan saapuessamme kello oli 13 paikallista aikaa. Lentojen vaihtoväli oli sopivat 3 tuntia. Tällä hetkellä istun Arlandan lentokentällä ja mietin kuumeisesti, jaksanko ajaa Suomeen päästyäni vielä kotiin, että näkisin nuorimman pojan ja pikkutytöt kotona aamulla heti herättyäni. Tai että he näkisivät äitinsä, miten päin vaan. Varmuuden vuoksi soitin mummulle kotiin ja pyysin jättämään takaoven auki yöksi.
Pakko kait uskoa, että tämä road trip alkaa olla ohitse. Toivon sydämeni pohjasta, että olen voinut tämän matkakertomuksen avulla jakaa niille, jotka jaksavat lukea, jotain niistä hienoista hetkistä, joita saimme matkan aikana kokea. Haluan tämän kertomuksen kautta rohkaista sinua kokeilemaan myös em kaltaista road trippiä, ehdottomasti!
Matkustaminen avartaa, sanotaan. Mielestäni kotiinpaluu on kuitenkin aina se paras kohta. Se saa tuntemaan kiitollisuutta siitä, että oli mahdollisuus matkustaa. Kaikista hienointa on herätä uuteen aamuun kotona ja todeta, että saan aloittaa alkavan päivän rakkaitteni keskellä luottaen täydellisesti siihen, että kaikki on Korkeimman kädessä. Huomisesta ei kukaan tiedä, eikä siitä, koska lähden seuraavalle matkalle ja mihin se suuntautuu :)
Kommentit
Lähetä kommentti