Alku

"Mä tiedän lapseni ahjo kuuma oli niin
minä vein sinut rajoille, lähes uuvuksiin.
Tuntui loputtomalta vaiva tää
mutta luottaa sun täytyy, tämä on välillä osa ihmisen elämää.
Kokemusta monta rikkaampi olet sitten niin
sen kirjoitin jo kätesi viivaan, elämäsi alkuihin.
Ei mikään ole salassa multa
elämän Herralta, Jumalalta.
Luottaa vielä enemmän ihmisen täytyy
kaikella on tarkoitus ja elämän sivu toinen pian kääntyy.
En Jeeusta turhaan uhrata ole voinut
en loputonta kuolemaa, tuonelan eloa Pojallenikaan suonut.
On ihmiselle annettu Hänen kauttaa mahdollisuus suuri
Jeesuksen kuolema voitto kuolemasta on, hänhän ylösnousi sinunkin vuoksesi juuri.
Elämän porttina seisoo nyt hän
Jeesus on tie totuuden ja ikuisen elämän.
Hän tie Isän luo on, niin on, se niin on!
Löytyy avain raamatusta, saat alun uuden, saat armon, otan pois epätoivon.
Vie viesti tää muillekin, vielä toivoa on
Jeesus on elämä, perusta kestävä, murtumaton."

Ei elämä vie meitä minne tahtoisimme niin
ei elämä ole silkkiä, ruusuja, pelkkää tanssia omiin unelmiin.
Koulua, työtä, opin taivalta, kaikkea muuta
mutta työ tää tarvitaan, että kasvaa voi alku, jotain ihan uutta?
Vain hiomalla syntyy timantista loisto suuri ja upea
täytyyhän seulan olla tiivis, että saaliina on aarre eikä vain hiekan muruja.

"Talleta päiväsi nämäkin, muistoihin laita
sillä kerran taivaassa on ylläsi uusi valkoinen paita.
Mutta nyt työhön sinut varustan, sota-asuun puetan
tehtävää uutta varten sinut lapseni valjastan.
On työ sulle erityinen varattu mulla
uskoa sun täytyy, on suunnitelma koko ajan hallinnassa mulla."