Kyynellaaksossa

Eräänä sunnuntai-iltana, enemmän jo yön puolella

sanoo mieheni ”Aivan kuin sormeni tuntisivat

jotain oikeassa rinnassa”

Ei ollut hänellä pilke silmäkulmassa

oli ilmeensä ihan vakava.

”Niinkö?”, kysyin, eikä minunkaan ollenkaan vaikeaa

ollut kyhmyä erottaa terveestä rintakudoksesta.

Seuraavana yönä oli hankalaa

saada juurikaan nukuttua

Isoilla pojilla oli pihakämpässä

kavereita, yövieraita, hauskanpitoa

Istuin olohuoneessa valveilla

kun kävivät välillä keittämässä kahvia

”Miksi et saa äiti nukuttua, ollaanko me liian meluisia?”

”Ei, on äidillä mielessä paljon asioita…”

”OK, äiti mä sua paljon rakastan” ja pusun poskelle moiskauttaa

Viideltä aamun tunteina

rauhoittuu nuorten meno, itsekin hetkeksi torkahdan

Ei lääkärillekään vaikeaa

ollut kyhmyä tunnistaa

”Tiedäthän, ei näin pysty mitään sanomaan

tämä täytyy kuvata.”

Ajatukset hatarat, sinkoilevat

eivät pysy kasassa.

Puolisolle täytyy kertoa

puhun äidille, veljelle, ystäville,

työkavereilta saan monta halausta.

Olen perustanut elämäni vankalle pohjalle,

rakentanut Jeesus -kalliolle.

Silti saan huomata,

että käyvät tunteet suurina,

lyövät yli hyökyaaltoina.

Olen taas alhaalla laakson pohjalla

eikä kyynelistä meinaa tulla loppua.

Ihmettelen ja yritän tunnistaa

suurinta tunnetta valtavaa

Ei se ole katkeruus, suru eikä epätoivo

mutta mikä? Hmm…..ikävä se on!

Ikävä aivan kaamea

jo kaikkia niitä asioita

mistä jään paitsi

jos syöpä onkin uutisena.

En millään tahdo kasaan saada

tunteita, kyyneleitä vuolaita

Hetki kasvotusten kanssa puolison

pysäyttää ajan, mutta tunnen alla jalkain vahvan kallion.

Sillä yhdessä seisomme vastakkain

murentuu hetkessä merkitys monen arkisen asiain.

Näen vain kasvot rakkaan ihmisen

ja mietin, näinkö lyhyeksi jää taival yhteinen?

Kyyneleet kuumat poskillani valuen

hetki tuo tuntuu kestävän ikuisuuden.

Sitten kuuluu ääni tyttären nuorimman

”Äiti, mä haluaisin katsoa Frozenia”

Havahdun.

Eihän syövästä ole edes varmuutta!
Seuraavana päivänä tutkimuksissa:
"Tämä on kaikki tervettä rintakudosta."

Ja taas olen kyynellaaksossa.