Heikko hetki

Heikkona hetkenä suuri kateus valtaa

se saa haluamaan kaikkea muuta kuin katsomaan kohti taivaan valtakuntaa

Heikkona hetkenä kateus on niin  suuri

että oma huonous kasvaa korkeaksi kuin kivimuuri

se saa muut erottumaan

joukosta paljon parempina

Itse en osaa mitään mä tehdä

sama vaikka lakkaisin yrittämästä!

Ei musta oo, enkä kuitenkaan osaa

en tahdo tätä, tahdon ihan toista olotilaa!

Niinhän ne muutkin menee ja loistaa

heidän parrasvalojen reuna mun mieleni mustaa

Näyttää kaikki niin helpolta että

he vaan pelkästään heilauttaa kättä

ja kaikki upea saa alkunsa siitä

Mitäpä Luoja mietit, nää kyvyt mun ei mihinkään riitä!

Heikkojen hetkien reunalla

tuntuu Jumalakin turhalta

Kunnes reunalta tipahdan

todellisuuden taas tajuan

Ei kaikki oo sitä miltä se näyttää

avoimuus avaa, kolikon toisen puolen kääntää

On kaikilla meillä elämässä

epäonnistumisia, määrätöntä rämpimistä

Heikko hetki ei kasvata ketään

jos ei hoksaa, että se on sama kuin löisi itseään nenään

Kuka nyt itseään hakkaisi

tieten tahtoen kipua tuottaisi?

Seuraavan heikon hetken tullessa

yritän mä taas uudestaan

Olla tyytyväisempi siihen

mitä Jumala on laittanut mun elontielle

Sillä elämä yhtä arvokas on

jokaisen ihmisolennon

Heikosta hetkestä oppia voisin

sepä jos heti tietooni toisi

että nyt ei kannata haaskata

tähän enää yhtään minuuttia!

On parempi keskittyä vain siihen

mitä onnea on, miten käyttäisin sen

taidon ja kyvyn minkä olen saanut

lahjana Luojalta, mitä hän on minuun pannut?

Sillä kaikissa meissä on jotain erityistä

joskus vain odotuttaa se ilmentymistään

Yksin Jumala säätää ajan ja vartoo

oikean hetken tiellämme katsoo

että eniten voisi kykymme pienikin lohduttaa

toista heikossa hetkessä vaeltavaa