Taakan kantaja

Olen kokenut tunteen kummallisen

kun vierellä toisen ihmisen

saan taipaletta taivaltaa

yhdessä tehdä ja palvella

Vaan jotain on piilossa tiedän sen

ja joskus hiukan, kuin raolleen

jättää oven tuo ystävä

mutta matka perille sydämeen on kuin pitkä käytävä

Silti haluaisin mä sisään kurkistaa

koska näen, on siellä hohtavaa

jotain niin ihmeen kaunista

Oi! Se on kuin kultaa, timantteja!

Mutta kurkistaa mun vain annetaan

sitten ovi sydämen syvyyden hiljaa kiinni painetaan

Tuo painallus toistuva ja pieni on kuin isku vasten kasvoja

enkä saa ovea kunnolla koskaan aukaistua

On ovenkahva liukas kuin märkä saippua

ja vaikka hädän näen, en voi oven takaa paljonkaan apua tarjota

Itsesyytös on vahva, petos kavala

ja se alkaa minunkin sieluuni vakaasti tunkeutua

yritän katkeruutta vastaan kovasti taistella

mutta voi miten lähellä onkaan se jo voittoa

Mietin miksi kelpaamaton olin ja kait kyvytönkin niin

ettet sä luottanut muhun, aikeisiin hyväntahtoisiin?

Minä itsesyytöksissä usein kieriskelin

kunnes tajusin että olen sidottuna kohta pahan pauloihin

Väsyin taistelemaan eniten kanssa itseni

Ja liian heikko olin, lopulta luovutin

En jaksanut enää koputtaa, ovea aukaista yrittää

Vaikka tahto ja tarkoitus oli hyvä: kantaa ystävää

Olisin oikeasti halunnut kanssasi syvemmin vaeltaa

jakaa surut ja ilot pienetkin, maailmaa parantaa

Aivan kuin särkynyt sä oisit kohdasta jostakin

Anteeksi pyydän, ja sä annathan, jos minäkin sua satutin

Ei täydellinen meistä ole kukaan ihminen

Kovin likainen monesti on astia valon taivaallisen

Vaikea ja liukas on vaellus korpitien maallisen,

mutta toinen toistaan tukien on helpompaa kulkeminen

Sinä sanoisit varmaankin mulle, ettet tahtonut kuormittaa

mutta minä olisin halunnut olla sinun taakkasi kantaja

Me ihmiset voimme vain yrittää olla toistemme taakkojen kantajia. Välillä onnistumme siinä hyvin, välillä emme osaa toimia lainkaan niin kuin pitäisi. Ei lakata kuitenkaan yrittämästä, sillä yhtä kuin jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, on myös jaettu taakka paljon keveämpi kantaa! Onneksi on kuitenkin yksi taakankantaja, joka teki täydellisen työn - Jeesus Jumalan Poika. Hän kuoli ristillä kantaen meidän kaikkien taakat. Tänään Pitkäperjantaina olen jälleen muistellut tuota tapahtumaa, Jeesuksen naulitsemista häpeäpaaluun, ristiin. Olen iloinnut siitä, että Hän kuoli vapauttaen minut taakoistani antaen samalla minulle ikuisen elämän.