Tunnevyyhti

Paljon työtä, vaihtuvia tilanteita, selvitettäviä asioita. Vastauksia, kysymyksiä, pyyntöjä.

Eilen tehty selvitystyö tuntui tänään turhalta, eikä eilen saatu tieto ollutkaan enää paikkansa pitävä. Keneltä voi kysyä kun tuntuu ettei kukaan tiedä? Hätiköinkö? Teinkö liian nopeita johtopäätöksiä vajavaisin tiedoin? 

Tunsin kuinka käärme nosti päätään, vaikka olin p-ä-ä-t-t-ä-n-y-t etten mene siihen ansaan enää. Olin p-ä-ä-t-t-ä-n-y-t etten tunne enää riittämättömyyden tunnetta tai koe hallitsemattomuuden tunnetta asioissa, jotka eivät ole päätettävissäni. Ja siinä kuitenkin taas olin - molemmat tunteet ihoni alla kaivertamassa syviä käytäviä, kasvattamassa kokoaan ja lisäämässä vaikutusalaansa minussa. Mikä pahinta, en tietenkään saanut tunnetta piiloteltua sisimmässäni vaan se kulki kimakkana torvena edelläni, ilmeten ärtymyksenä ja kipakkuutena. Tuo kamala tunnepari sinkosi kipinöitä aivan kuin tahtoen tahallaan sytyttää pieniä paloja leviten ympärilleni kuin iljettävä lieju. 

Kotimatkalla töiden jälkeen suorastaan itkin ja huusin Jumalan puoleen! "Huono, surkea, kelvoton, äkkipikainen, hankala! Ota pois tämä tunne! Auta! Vapauta! Korjaa...paranna...armahda minua..."

Ehdin tuskin saada pyyntöni kuuluville, kun tunsin jo oloni helpottuvan. Alunperin pienenä, ohuena lankana ympärilleni useaan kertaan kiertynyt ihmiskerän kokoinen tunnevyyhti lakkasi yht'äkkiä rusentamasta minua. Ei siis vähitellen, vaan yhdessä hetkessä koko tunne oli kuin olemattomiin pois pyyhkäisty. Ilman omaa yritystä, ilman suuria ponnisteluja päästä eroon asiasta. Vain suora pyyntö, kohtisuora huuto. Ja taakka kirposi.

Tunsin helpotuksen valtaavan olemukseni. Olin laskenut pyyntöni asiasta sellaisen voiman varaan, jolle mikään ei ole mahdotonta. Varmuus siitä sai aikaan sanoinkuvaamattoman turvallisuuden tunteen. On vain uskottava. Yliluonnollisen rauhan vyöryessä ylitseni tiesin, että kaikki on hyvin.

Miksi yrittää itse, kun voi saada avun ylhäältä? Sitä koko ajan opetellessa. Uskon, että huomenna sujuu taas hivenen paremmin kuin tänään.

Kiitos lupauksestasi, että Hän, joka on minussa, on suurempi kuin hän, joka on maailmassa.