Läsnä

Vietimme jälleen suurenmoisen viikonlopun Larsmon lähetyskodilla perheleirillä yhdessä yli kymmenen muun perheen kanssa. Nämä leirit ovat kuuluneet perheemme elämään jo lähes kymmenen vuoden ajan 1-2 kertaa vuodessa. Leirillä on aina kivaa, mutta maistuakseen mansikalta on vastakohtana oltava myös sitä toista makua - arjeksikin kutsuttua. Jokaisen leirin jälkeen paluu arkeen on täten jonkin verran haastavaa, kasaantunutta pyykkivuorta selvitellessä joskus ihan rasittavuuteen asti.

Kuluneiden lähikuukausien aikana olen pyrkinyt tietoisesti muuttamaan omaa suhtautumistapaani arkeen: alituisesta suorittamisesta enemmän kohti kykyä nauttia pienistä, ylen ihmeellisistä, joskus pienen hetken kestävistä asioista kaiken ulkoisen epäjärjestyksen ja tekemättömien asioiden keskellä. 

Hän on kuin isku siiven hennon,
hiipuva jälki tähdenlennon.
Väri kirkas sateenkaaressa
hopean kimallus järven pinnassa.
Leijuva liike untuvan
tyynyn pehmeys kun silmäni ummistan.

Hän on kuin viserrys sirkkusen
ääni suloinen heinäsirkkojen.
Korsi hennon päivänkakkaran
lehti samettinen, siemen omenan.
Musta multa ja tuoksuva maa
kukkaniitty loistoa tulvillaan.

Hän on kuin metsäin hiljainen humina
kaarnan hankaus vasten puun runkoa.
Kopse kävyn maahan putoavan,
askel sammaleella, pesä oravan.
Kori täynnä kypsiä marjoja
ruskan lehti, kuura pihamaan.

Hän on kuin suukko sovinnon
halaus vahva, side anteeksiannon
Hän on kuin hymy kasvoilla
lapsen kysymys, ensiaskelma.
Kuin kyynel silmäkulmassa
ääni rukouksen, laulu kirkossa.

Hän on kuin suoja vihreän oksiston
viileä varjo, väleissään välke auringon.
Siinä leveän oksiston suojassa
voin tuntea olevani turvassa.
Rauha syvä on sanoin kuvaamaton
tiedän -kaikessa läsnä Jumalani on.

" Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa." 

Ef.4:6