Naamio

Tämä koko viikko viikonloppua myöten on sisältänyt paljon erilaisia kohtaamisia hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja hyvin erilaisissa yhteyksissä yli maakuntarajojen. Ennen viikonloppua en ollut ihan varma siitä, tulisivatko viikonlopun menot virkistämään vai väsyttämään minua loppuviikon lähtökohtaan nähden.

Sain viikonloppuna mm. kuunnella upean, vuorovaikutteisen luennon perheen merkityksestä arvojen kantajana sekä vanhempien erilaisista rooleista kasvattajina. Meillä jokaisella on erilaisia rooleja. Ja harmikseni jouduin taas toteamaan, miten alikehittynyt tai jopa täysin kehittymätön olen joissain asioissa.  

Omien puutteiden konkreettinen kohtaaminen on aina yhtä ärsyttävää. Minussa se aiheuttaa joka kerta ensin luokattoman suuren harmistumisen, jonka yli päästyäni päätän mahdollisuuksien sallimissa rajoissa edetä kehittymisen tiellä ko asiassa. Ja matkan varrella yritän olla tämän tästä joko masentumatta tai raivostumatta itselleni, kun vuosien taivaltamisen jälkeen huomaan kehittymistä tapahtuneen vain hiuskarvan verran.  Juuri nämä kohtaamiset omien vajavuuksien kanssa - kohdata vai olla kohtaamatta - toisinaan kamppailu on kovaa. 

Viikon ja viikonlopun tapaamisissa ihmettelin kuitenkin jälleen kerran sitä, miten se, joka uskalsi laittaa itsestään likoon palasen sai varmasti kaksin verroin takaisin. Hämmästelen sitä, miten vähän jakaminen lopulta vaatii, mutta miten paljon se antaa toisille vieläpä usein antajan itsensä tietämättä.

On Jumalan lapselle naamio turha

heitä se pois, tuhoa tai polta

Se kasvoilta todellisuuden peittää,

mutta sielusi syvyyteen haavat avoimiksi jättää

Ei eilisen ilot voi meitä tänään lohduttaa

samoin ei naamiokaan tuo ikiturvaa

Se peittää vain kasvot, vaan kasvojen alla

on sydänsurut suuret, joihin apua Jumalalta

ainoastaan saada sä voit jos tuot

ristin juurelle sydämesi patoutumat nuo

Anna taakkojen vanhojen ja loukkasten muuri

Pyhän Hengen työn alle - tuo itkevä uhri

Ja kohta sä virran tuntea saatat

se vuolaana huuhtoo, vie kuonat ja taakat

Purkaa pois kuorman piilotetun

aukeaa sydämesi, virta paljastaa salatun

Viimein paljaaksi saatu on

sydän pieni, niin arka, haavaton

Keskeltä tuhkan, kahleiden poltetun

alkaa voi elämä uusi, naamioton.