Onnen avaimia

Sain taannoisen raparperi-marenkipiirakkakuvan jälkeen kyselyitä reseptistä, joten tässäpä tulee.

Pohja:
125g voita
0,5dl sokeria
1 keltuainen
3,5 dl vehnäjauhoja
2-3rkl vettä

Täyte:
0,5litraa kuorittua raparperia paloina
0,5dl sokeria
1rkl perunajauhoja

Marenki:
3valkuaista
2dl sokeria

Sekoita pohjataikinan ainesosat ylläolevassa järjestyksessä. Muotoile taikina voideltuun piirakkavuokaan. Sekoita täytteen aineet ja laita seos taikinan päälle vuokaan. Paista puolivalmista piirakkaa 200asteessa n.20min.

Ota puolivalmis piirakka uunista ja valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele joukkoon sokeri. Levitä marenki tasaiseksi kerrokseksi piirakan päälle. Paista piirakkaa uudestaan uunin alatasolla 150asteessa 10-15min.

Olen saanut reseptin ollessani sisareni kanssa 90-luvun alkupuolella yökylässä erään yhteisen ystävättäremme luona. Olin tuolloin n.15 -vuotias. Tuolla reissulla teimme yhdessä tätä piirakkaa iltapalaksi. Ystävättären isä oli joskus napannut reseptin Helsingin sanomien ruokasivulta. Muistan tuon yökyläreissun hauskana, paljon naurua ja syvää ajatusten jakamista sisältäneenä. Minä, sisareni ja tuo ystävätär. Tuon saman ystävättären kanssa soitimme useissa samoissa jousiorkesterikokoonpanoissa sekä kansanmusiikkiyhtyeessä, jonka kanssa kiersimme ahkerasti esiintymässä nuoruudessa. En tiedä mitä hänelle kuuluu tänä päivänä, toivottavasti hyvää. Ajattelen häntä joka kerta tuota piirakkaa leipoessani.

Jos minun olisi pitänyt yläasteella tai lukiossa arvata, miten elämäni tulee menemään, en varmasti olisi koskaan osannut kuvitella tämän päivän tilannetta. Nuorempana haaveilin jakkupuku-urasta ja tiedän tällä vähäisellä kokemuksella, että pukeutuisin jakkupukuihin nytkin, jos siinä olisi mitään järkeä käytännön kannalta tai tarvitsisin sen kaltaista asua työni vuoksi. Mikä helpottava yhdistelmä hyvin istuva ja mukava jakkupuku olisikaan! Aina toisiinsa sopivat housut tai hame/mekko ja jakku. Yhdistelmän ulkonäkö muuttuisi näppärästi vain toppia, huivia, kenkiä tai koruja vaihtamalla. Aah...

Ainoa asia, minkä tiesin varmasti jo lukiossa oli se, ettei musiikista tulisi minulle koskaan ammattia. Ja se on yksi niitä harvoja asioita, joka tähän päivään mennessä on  osoittautunut menevän juuri niin. En päätynyt myöskään jakkupukuammattiin, kuten ajattelin. Nykyinen työnantajani kustantaa työasut ja kengät eikä valinnan varaa ole kuin työasun värissä: joko tumman vihreä tai koboltin sininen. Työmatkan ja kotonaoloajan voin kyllä pukeutua miten haluan, mutten tällä hetkellä omista kuin yhden mustan jakkupuvun ja sitäkin olen käyttänyt vain hautajaisissa.

Liisi Jokiranta kirjoittaa kirjassaan Jumalan suuri suunnitelma - Paavalin efesolaiskirjeen huikeita näköaloja: "Moni odottaa, että hän saisi tehdä jotakin suurta ja arvokasta. Jospa emme tavoittelisi kuuta taivaalta, vaan tekisimme sen, mikä on meitä lähellä ja meille mahdollista, näyttäköön se miten pieneltä tahansa."

Onnellisuuden täytyy perustua siihen, mitä minulla juuri nyt on tai siihen mitä olen. Avain onneen ei ole siinä, mitä minun tulisi saada tai saavuttaa ollakseni onnellinen. Tämä ei kuitenkaan poissulje pyrkimystä muutokseen siinä asiassa, mikä aiheuttaa tyytymättömyyden tunnetta.  Mutta sen ehdoton toteutuminen siten kuin itse haluaisin ei voi olla onnellisuuden välttämätön edellytys. 

Minä uskon, että ihminen voi lopulta olla täysin onnellinen vain toteuttaessaan sitä suunnitelmaa, mitä varten Jumala on hänet luonut. Jokainen meistä on varustettu ainutlaatuisella yhdistelmällä luonnetta ja ominaisuuksia,  joita varten Jumalalla on ainutlaatuinen ja henkilökohtainen suunnitelma. Minä luotan siihen, että jonain päivänä olen kyllin kypsä ja kykenevä saavuttamaan kaiken sen, mitä Jumala on minun varalleni ajatellut.  Elämä on tarkoitettu elettäväksi joka päivä tuota suunnitelmaa kohti edeten. Ja tähän minun onnellisuuteni perustuu päivittäin muuttuvista tilanteista ja olosuhteista huolimatta. Ehkä jonain päivänä myös ymmärrän, mikä merkitys on kokonaisuuden kannalta ollut kaikilla niillä vaikeillakin asioilla  tämän matkan varrella.

"Minä opetan sinua" ,sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."

- Psalmi 32:8 -

❤