Vaikeuksien kautta voittoon

❤ Suloista sunnuntaita juuri Sinulle ❤ 

Kesä on alkanut toden teolla vaihtua syksyksi. Syksy tuo mukanaan monenlaisia sadonkorjuuseen, säilöntään, mehustamiseen ja hilloamiseen liittyviä puuhia, jos sellaisia harrastaa. Minun alkanutta syyskuutani ovat ilahduttaneet sieniretket, joista ensimmäisen tein kahden tyttäreni ja äitini kanssa ja toisen ihan yksikseni. 

Äitini opetti minut tuntemaan yleisimmät ruokasienet jo alta kymmenvuotiaana. Muistan elävästi ne syksyiset viikonloput mummola- ja mökkimaisemissa, joiden metsät tunnen kuin omat taskuni. Keräsimme sisareni kanssa sulassa sovussa säilöttävät sienet sekä äidille että mummolle. Olin tuolloin 10-14 -vuotias. Isäni opetti metsässä selviämisen taidot ja muistutti, että mikään ei ole pimeässäkään niin turvallinen paikka kuin metsä. 

Puolukkaa meidän perheessä kuluu kymmeniä litroja sokeriseksi hilloksi keitettynä. Minulta on mennyt useita vuosia, etten ole jaksanut puolukkametsään lähteä. Pyyteetön avun tajoaja on ollut näiden vuosien aikana rakas appiukkoni: hän on joka syksy tuonut minullekin puolukat omilta puolukkaretkiltään. Hänen polvensa ovat kuitenkin vihoitelleet vaihtelevasti viime vuosina, joten tänä vuonna ensimmäisen kerran päätin ostaa puolukat. Eräs paikkakuntalainen ilmoitti poimivansa puolukkaa tilausten perusteella, hinta 10e/10 litraa valmiiksi perattuna! Noudan omat puolukkani häneltä tänä iltana - täytyykin käydä ostamassa lisää hillosokeria.

Joka vuosi teen listan säilötyistä marjoista, hilloista ym ja merkitsen menekin ylös seuraavaan satokauteen mennessä. Viime keväänä vadelmat loppuivat vähän liian aikaisin, joten niitä on sitten säilötty tänä vuonna enemmän. Mansikat loppuivat juuri ajallaan ja mustikoita jäi pikkuisen yli. Kotimaisten marjojen kulutusta perheessämme on lisännyt huomattavasti paitsi kolmen teini-ikäisen pojan huippuunsa kasvanut ruokahalu myös oma kiinnostukseni terveellisempää ruokavaliota kohtaan. Valkoisen vehnän ja ylenmääräisen sokerin himon tuoma väsymys ja aineenvaihdunnan tehottomuus ovat innostaneet sekä terveellisempiin ruoka-ainevalintoihin että saaneet minut pikkuhiljaa omatoimisesti opiskelemaan ravitsemusta, ruoka-aineiden vitamiini-ja hivenainepitoisuuksia ja käyttämään yksinkertaisia ja terveellisempiä raaka-aineita ja tarvittaessa oikeanlaisia, luonnonmukaisia ja laadukkaita ravintolisiä. 

Seuraavat kuvat on otettu viikon takaiselta ex-tempore "mitäpä-äiti-ei-viimeisenä-lomapäivänä-tekisi-poikiensa-mopoharrastuksen-eteen"-reissulta Nurmijärvelle ja takaisin. Iloitsin pellon nähdessäni ja päätin pysähtyä. Pieni päätös, iso ilo ja suuri ihmetys luonnon kauniita värejä kohtaan.

Syksyn tulo ja pimenevät illat ovat saaneet minut myös pohtimaan vuoden takaisia tunnelmia. Vuosi sitten lokakuussa jäin nykyisestä työstäni pitkälle sairaslomalle. Sairasloma pysäytti, herätti ajatuksia, sai ajattelemaan uusia asioita, antoi elämiseen ja työntekoon uudenlaista näkökulmaa, muokkasi tärkeysjärjestystä, loi uusia rutiineja, nosti esiin unohtuneita haaveita ja ennen kaikkea loi uutta ja poisti kuollutta minusta. Kirjoittaminen on minusta ollut aina helppoa, mutta nyt se sai uuden muodon. Tekstit ovat syntyneet suurperheen arjen keskellä: aamulla, yöllä valvoessa, automatkalla, harrastuksista hakiessa, Sanan äärellä, rukouksessa, laulujen tai lukemisen herättämien ajatusten innoittamina, elämän pyörteissä. Elämäni vaiheista ja tapahtumista voit lukea aikaisemmista blogin teksteistä. Stressin ja pimeän sietokykyäni olen kuluneen vuoden aikana kasvattanut säännöllisestä liikunnasta kiinni pitämällä. Rakas ystävä ja entinen työkaverini piti huolen liikunnan säännöllisyydestä sairasloman alun synkimpinä aikoina ja tällä on paitsi ollut suuri merkitys toipumisen myös parempien liikuntatottumusten omaksumisessa. Kiitos S ❤

Sairasloman alkuaikoina mielessäni syntyneet ajatukset asettuivat ensin runoelmiksi. Mieheni kannustamana päätin etten jätä syntyneitä tekstejä pöytälaatikkoon odottamaan sitä jotakin oikeaa hetkeä, vaan julkaisen ne täällä. Silloin jokainen teksti voisi saavuttaa lukijansa sattumalta tai juuri oikeaan aikaan - näkökulmasta riippuen. Sittemmin jäin koukkuun ajatusten työstämiseen (netti)paperille kirjoittamisen avulla. 

Toivoin aloittaessani kirjoittamisen, että tekstini antaisi Sinulle enemmän kuin ottaa ja avaisi Sinulle jotain mitä olet kaivannut. Että lukemasi antaisi Sinulle sanat asioille, joita et itse osannut sanoittaa.  

Kuluneen vuoden aikana tekstejäni on luettu yli 11 000 kertaa. Jokaisen julkaistun tekstin äärellä on käynyt vaihdellen 650-850 lukijaa. Olen liikuttunut ja ihmeissäni joka kerta tätä ajatellessani ja kiitän Sinua lukijani siitä! Suurin kannustimeni kirjoittamisen jatkamiseen työhönpaluun jälkeen suurperheen arjen haasteiden ja vauhdin keskellä ovat olleet ne lukemattomat kommentit ja yksityisviestit, joita olen saanut tänä aikana. Olen voinut jollekin kirjoittamisen avulla jakaa juuri sitä mitä toivoinkin!

Jokaisen julkaistun tekstin jälkeen elämässäni on myös koeteltu yksitellen jokaikinen niistä asioista joista olen kirjoittanutkin - uskoni, avioliittoni, toivoni perusta ja jokapäiväisen arjen tuoma ilo sekä pieniin hetkiin pysähtymisestä nauttiminen - muutamia mainitakseni. Näiden koettelemusten kautta minä olen vahvistunut ihmisenä ja kasvanut uskossa, oivaltanut, saanut jälleen uusia näkökulmia ja kyennyt tekemään muutoksia omassa elämässäni. Raamatun piirtämä kuva kristityn vaelluksesta on kaikkea muuta kuin mitä ihmisinä toivoisimme tai millaisista asioista unelmoimme. Silti Sanan lupauksen mukaan elämän täyteys tulee todeksi vasta Kristuksessa eikä tämä poissulje unelmia tai niiden toteutumista. 

"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni."

- Jesajan kirja 41:10 - 

Mikä ilo, onni ja autuus on vaeltaa Kaikkivaltiaan - KAIKKIVALTIAAN - Jumalan suojassa ja Hänen omanaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

 Tavataan taas seuraavalla kerralla!

- Ryynirouva -