Rikki revitystä eheäksi?

Tänä viikonloppuna oli jälleen perheleiri Larsmossa. Muiden lapsiperheiden kanssa saimme jakaa kokemuksia ja vaihtaa ajatuksia mm.parisuhteesta ja lapsiperheen arjen haasteista. Vertaistukea oli tarjolla jopa matkasängyn purkamisen kanssa toistuvasti kamppaileville - miten monta naurua voikaan saada aikaan niin kompaktista, mutta toisinaan haasteelliseksi heittäytyvästä lapsiperhematkailun apuvälineestä! Upeita olivat myös hetket Jumalan sanan ja rukouksen merkeissä.

Leiriviikonlopun lähestyessä huomasin palaavani toistuvasti edelliseen leiriviikonloppuun, jota vietettiin viime huhtikuussa kaksi viikkoa ennen mieheni äkillistä sairastumista. Viikolla itkeskelin välillä työmatkaa ajaessani, kun tuohon tapahtumaan liittyvät tunteet pyrkivät pinnalle. Olen työskennellyt niiden kanssa monella eri lailla ja monen eri ihmisen kanssa keskustellen kuluneiden kuukausien aikana. Silti minua puistattaa niiden helposti herätettävissä oleva olemassaolo ja verevä tuoreus. Tunneröykkiötä ei pysty hallitsemaan, vaan se on kuin suuri, pyörivä ja ruma pallo, jonka eri puolilta pistävät yhä uudestaan esiin epätietoisuus, toivo ja menettämisen pelko eri variaatioissaan. On tuskallista huomata, että vaikka mieheni voi tällä hetkellä oikein hyvin, eikä sairaudesta ole silmin nähden havaittavissa kuin kuoppainen arpi otsan oikealla puolella, satutti hänen sairastumisensa minua syvästi. Samalla olen pettynyt siihen, ettei kiitollisuus asioiden hyvästä nykytilanteesta ole vielä yksinään riittänyt parantamaan tuota minussa syntynyttä haavaa. Jokin aika sitten kävimme mieheni kanssa keskustelun: Hän sanoi, ettei pidä siitä, että hänen unohtaessaan jotain tai etsiessään jotain tavaraa, katson häntä "tietyllä tavalla". Loukkaannuin, sillä kokemani jälkeen koin olevani oikeutettu tulkitsemaan ja arvioimaan hänen käyttäytymistään ikään kuin etsien merkkejä taudin uusiutumisesta. Sanoin hänelle, että toivon koko sydämestäni, ettei hän koskaan meidän yhteisen elämämme aikana joutuisi vastaavaan tilanteeseen kuin minä silloin eikä täten joutuisi kokemaan niitä tunteita, joita kävin läpi hänen sairastuessaan ja jotka vieläkin piileskelevät hieman avoimen haavan reunalla tuikaten nopeasti ja lujaa, kun jokin vain hieman hipaiseekaan lähelle. 

Luottamuksen särkyminen, pettymys, odotuksen täyttymättömyys. Erimielisyys tai ilmiriita - asia joka ei etene, vaan tahkoaa paikoillaan - joskus jopa vuodesta toiseen.  Joku on kokenut jääneensä vaille ymmärrystä ja oikeudenmukaisuutta. Toivonut saavansa anteeksi ja vielä enemmän halunnut antaa anteeksi, mutta ei ole pystynyt. Jokainen meistä on haavoittunut, joskus useastikin. Jokin on sisällä särkynyt ja haavan reunat ovat niin kaukana erillään toisistaan, että paranemisen mahdollisuutta on vaikea uskoa olevan olemassakaan. Tällä välin moni sellainenkin asia, jonka ei tarvitsisi, pistää sydämeemme tikarin lailla. Näkyvissä on vain pimeyttä ja omassa sisimmässä on alueita, joita ei uskalla edes ajatella siellä olevan.  Kaipuuta, ikävää, loukkaantumista, kipeää, jotka rehottavat anteeksiantamattomuuden ja rakkaudettomuuden hylkymaalla. Mahdottomuuksia vailla mitään inhimillisiä mahdollisuuksia.

Hienot ajatuksetkaan eivät voi pitää meitä pystyssä tai parantaa haavojamme, kun olemme rikki. Kun jokin särkyy, otamme yleensä yhteyttä tuotteen valmistajaan. Ihmisen alkuperäinen valmistaja on Jumala. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen luvussa 4 jakeissa 7-19  kerrotaan rakkauden kaikkivoivasta, ihmeitä tekevästä voimasta, joka on lähtöisin Jumalasta, sillä Jumala on rakkaus. Tie tuohon parantavaan ja eheyttävään rakkauteen vie hänen poikansa Jeesuksen kautta. Kun Jeesus saa asua sydämessäni, voin antaa anteeksi kaiken. Anteeksianto tuo elämääni rakkauden, joka eheyttää kokonaisvaltaisesti kaikki minun haavani ja rikkinäisyyteni. Minun ei enää tarvitse pelätä rikkinäisyyden pimeyttä sisimmässäni, sillä rakkaus karkoittaa kaiken pelon ja tuo tullessaan valon. Ja pienikin valo voittaa pimeyden sisimpäni jokaisessa kolkassa - sielläkin, mitä itse en ymmärrä tai  mihin itse en näe. Pyydän - tee minussa työtä ja paranna minun haavani kokonaan.

"Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa."

- Psalmi 147:3 - 

<3 Ryynirouva <3