Hello world!

Uusi vuosi on alkanut vauhdikkaasti uuden työn merkeissä. Olen nauttinut suuresti tämän työn mukanaan tuomasta rutiinien vaihtumisesta, joskin osa rutiineista vielä hieman hakee omaa uomaansa. Uusi työ on monella lailla vanhan vastakohta: olen itse vastuussa jokaisen päivän sisällöstä, valmiiksi on annettu vain raamit, joiden sisään pitää tietyt asiat mahduttaa tietyllä aikajanalla. Yksinkertaisesti tätä voisi kuvailla esimerkiksi siten, että sinulta on pyydetty kesää koskeva maalaus, mutta sinä päätät miten sen maalaat ja mitä värejä käytät, kunhan maalaus tulee valmiiksi ajallaan, sopii raameihinsa ja työn eteneminen on raportoitavissa. Lisäksi työ on liikkuvaa. Tykkään!

Vapaa-aikana minua on pitänyt kiireisenä lähestyvän Ristin maa -konsertin harjoitukset eri muodoissaan. Konsertti on osa suurempaa Jippii -lapsi- ja lähetystyön kokonaisuutta ja Pohjanmaan aloituskonsertti polkaisee käyntiin alueellisen konserttien sarjan satavuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi. Olet sydämellisesti tervetullut Lapuan urheilutalolle su 29.1. klo 15, konserttiin on vapaa pääsy! Kaiken menon ja meiningin jälkeen olen iltaisin vain istahtanut hetkeksi sohvalle, kutonut muutaman kerroksen uutta käsityötä ja sitten vaipunut unten maille. Harmittelin tänään ääneen, että kirjoittamiselle on jäänyt liian vähän aikaa ja ajatuksetkaan eivät tunnu kovin koosteisilta. Tytär 6v.rohkaisi minua saman tien sanoen: "Äiti, alat vain kirjoittamaan." Lapsen maailma on niin suloisen yksinkertainen -  ja osuu monesti oikeaan.

Ajelin viikolla kotiin päin työmatkalta ja Ida-Elinan kappale Hello World sai sieluni sykähtämään. Miten yhden asian muutos elämässä voikaan saada aikaan aivan erilaisen näkökulman ja värin elämään? Kyllä - olen yrittänyt laskea pois uutuuden viehätyksen mukanaan tuoman adrenaliinivaikutuksen. Kuuntele kappale, löydät linkin tämän tekstin lopusta. Rytmi ja sanat  voi kääntää kuvaamaan osuvasti tämän hetkistä tunnetilaani pienine veikeyksineen.

Mieltäni on kuitenkin kaihertanut eräs asia uuden, mukavan ja kivan keskellä: Nyt, kun moni raskas asia on takanapäin ja olen astunut erään kynnyksen yli, muutamat vanhat tavat elää lähellä Jumalaa eivät istukaan samalla lailla uudenlaisen arjen mukanaan tuomien muutosten keskelle. Joudun entiseen verrattuna enemmän kiinnittämään huomiota siihen, miten hengellinen elämäni pysyy vireessä, saa tilaa ja että luon itse uusia rutiineja, jotka edesauttavat tätä. Ei siksi, että se olisi minulle taakka ja suorite, vaan siksi, että kaipaan sitä! Kaipaan niitä syvien oivallusten hetkiä, joissa oma rajallisuus täydentyy Jumalan rajattomilla mahdollisuuksilla! Psalmien kirjoittaja on kokenut samaa kirjoittaessaan 

"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti....Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla." 

- Psalmi 84:2,10 - 

Tässä minulle uuden oven avautumisen mukanaan tuoma suuri haaste, mutta tartun siihenkin rohkeasti ja tiedän, ettei minun tarvitse ongelmaa yksin ratkaista - onhan minulla neuvonantajista parhain.