Siivillä

Aika kuluu kuin siivillä! Uusi työ tuntuu omalta jutulta, eivätkä äidin reissupäivät ole olleet perheelle niin suuri koetinkivi, kuin ajattelin. Hienosti ovat selvinneet kotona koko sakki! Tytöt 6v ja 4v ikävöivät äitiä eniten ja parin reissupäivän jälkeen on kiva letittää tai  pampuloida aamulla pienten päiden hiuksia, ennen kuin lähdetään hoitoon ja äiti aloittaa työnteon kotoa käsin. Äidin poissaollessa asiat eivät tapahdu kotona samaan malliin, kuin ne itse tekisin, mutta ei tarvitsekaan. Ja olen tehnyt itseni kanssa kaikkeni, etten kotona ollessani puuttuisi ihan jokaiseen asiaan, joka ei minun mielestäni ole tehty ihan niin kuin minä ajattelisin olevan oikein. Viime reissun jälkeen (2pv) minua odotti kotona valmis ruoka ja koko perhe ruokapöydän ympärillä - mikä sen mukavampaa? 

 Alkuvuoden haasteisiin on kuulunut myös ajo-opettajan teoria -kokeessa käynti. Sain kuin sainkin kokeen läpi ensi yrittämällä. Nyt olisi sitten teoriassa valmiudet opettaa esikoispojalle autolla ajamisen perusteet. Poika itse asensi autoonsa vaadittavat lisäjarrupolkimen ym ja auto on katsastettu opetusajoneuvoksi. Sitten vaan ajo-opetusta kehiin, kunhan opetuslupa tulee postissa kotiin. Ristin Maa -Jippii konsertti tammikuun lopulla oli upea kokemus orkesterin soittajankin roolista käsin. Paikkakuntamme urheilutalo oli täynnä yleisöä (noin 700 henkeä)  ja tunnelma katossa. Konsertti päättyi Finlandia -hymniin, jossa yleisö lauloi mukana. En ole koskaan ollut mukana missään vastaavassa aikaisemmin! 

Ja vielä yksi juttu, nimittäin saarna. Aivan oikein - saarna. Minulta pyydettiin saarnaa ja sitten pidin sellaisen. Viime sunnuntaina, omassa seurakunnassa. Wikipediasta poimittuna eräs saarnan määritelmä "on selittää tekstiä. Saarna ei kuitenkaan ole esitelmä, vaan ennen kaikkea opetus- ja julistuspuhe". Ajatukset ovat pyörineet omien kasvukipujen ja oman hengellisen kasvun kulminaatiopisteissä ja niiden ympärille saarnakin rakentui. Työmatkoja autolla ajaessa on ollut hyvää aikaa miettiä. Olen ajanut pitkiä taipaleita omien ajatusteni hiljaisesssa suhinassa ilman, että edes radio olisi ollut auki. Välillä huomaan katseen vievän ajatukset ympäröivään luontoon tai havahtuvani tien pinnan ja renkaiden väliseen ulinaan ja sitten taas kääntyväni omiin ajatuksiini. Kaikista ajatuksista en välttämättä ole saanut tavoitettua kuin tunteen häivähdyksiä, joita kaikkia en vieläkään osaa pukea kyllin selvästi sanoiksi niin, että saisin ne puhuttua ulos ja  koostettua toisellekin ymmärrettävään muotoon. Aina se ei ole tarpeenkaan, mutta aika usein kuitenkin. Puhuessaan toiselle omia ajatuksiaan omat hajanaisetkin mietteiden riekaleet tuntuvat saavan selkeämmän ja konkreettisemman muodon kuin millaisiksi ne olisivat jääneet, jos olisin jättänyt ne sanomatta ääneen. Vaikeaa selittää... Ehkä lyhyimmillään niin, että kun alkaa puhumaan toiselle, joskus huomaa puhuessaan itsekin vasta lopullisesti tavoittavansa, mitä ajattelee jostakin asiasta? Juuri tämä näkökulma oli haasteellinen saarnaa valmistellessa. 

Tänään ajattelen, että aika kyynellaakson pohjalla on ollut pitkä sukellus minuuteen yksilönä, puolisona, äitinä, työkaverina ja uskovana ihmisenä. Haluan ajatella, että matka ei ole ollut turha ja on aikaansaanut enemmän kasvua ja paranemista kuin haavoja ja arpeutumista. Jokaisen elämässä on vastoinkäymisiä. Se on tosiasia. Sinun vastoinkäymisesi eivät ole samanlaisia kuin minun. Mutta jokaisella on vastoinkäymisiä. Paavalin esimerkin mukaan meidän tulisi oppia elämään vastoinkäymisistä huolimatta ja olemaan tyytyväisiä. Tyytymään siihen, mitä meillä on ja etsimään yltäkylläisyyttä ja lohdustusta sieltä, mistä sitä synkimpänäkin hetkenä on mahdollista löytää. Silloin, kun elämässämme on paljon koettelemuksia, on lohdutustakin paljon. Suorastaan ylenpalttisesti! Haluan lohduttaa sinua: Älä murehdi raskaita vaikeuksiasi äläkä mitään vaikeuksiasi, sillä ne ovat suuren armon airueita. Meillä on elävä Jumala, joka on ja joka osoittautuu ahdingonkin keskellä suureksi auttajaksi. Hänen lohdutuksensa on kaikki, mitä sinä tarvitset yltäkylläiseen elämään kaikkien vaikeuksienkin keskellä. Hänen nimensä on ”Kaikkitietävä Jumala”. Tule! Saat kaiken mitä tarvitset. Pyydä paljon, niin saat paljon. Älä pelkää vaikeuksia ja taisteluja. Tämä täyteys on pohjaton ja se on tallennettu sinne, mistä kaikki tarvitsevat voivat sen tavoittaa – Jeesukseen, Jumalan poikaan ja Pyhän henkeen sekä Raamattuun, Jumalan sanaan, joka meille näin lupaa. Sillä myrskytuuli voi kaataa meistä vahvimmankin, mutta Herra antaa uuden voiman niille, jotka häneen luottavat.

"Etkö ole jo oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa... - ... mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy."

- Jesaja 40: 28-31 (lainaus mukaellen) -