Suunnitelman valinta

Hääpäivämme lähestyy jälleen. Meille ei ole muodostunut mitään varsinaista hääpäiväperinnettä eikä vakiintunutta kaavaa, miten sitä mieheni kanssa vietämme. Mieheni muistaa päivämääriä ja -vuosia varmaan keskivertomiehen tapaan, joten tänäkin vuonna hän oli tainnut sopia jonkin menon arkipäivälle osuvan hääpäivän iltaan. Harmittelin asiaa ensin, mutta sitten jäin miettimään, että mitä oikeastaan odotin, kun emme olleet sopineet asiasta yhtään mitään etukäteen. Ehkä usein toistunein tapa on ollut mennä ulos kaksistaan syömään - minun toiveestani mieluiten ravintolaan kuin nakkikioskille. Tosin kaksi vuotta sitten kykenin tekemään tähän toiveeseeni mielestäni hyvinkin joustavan poikkeuksen: olimme sopineet hääpäivän illan vietosta ja lapsenvahtikin oli saatu paikalle. Lähdimme liikenteeseen, mutta ensimmäisen 30km:n matkalla tilanne kääntyi illallisesta autonhakureissuksi ja lopulta illallinen kärvistyi mäkkärin ateriaksi autossa nautittuna ja hääpäivän ilta ja yö kului perheen kakkosautoa vaihtaessa ja hakiessa kotiin. Olin suunnitelmassa täysillä mukana, enkä mielestäni lainkaan joustamaton - suorastaan impulsiivinen!

Olen huomannut, että jos suunnittelee asioita valmiiksi, asettaa niille samalla ennakko-oletuksia ja huomaamattaan rakentaa mielikuvaa, jolla ei ehkä ole arkitodellisuuden kanssa mitään tekemistä. Silti ainakin minä olen tapuvainen suunnittelemaan asioita hyvinkin pitkälle. Yksi tällainen suunnitelmien rakentelun kohde meille monelle on kesäloma. Kesälomalla pitäisi viettää perheen kanssa yhteistä aikaa tehden kaikkia niitä asioita, joita ei muulloin vuoden aikana ole ehtinyt ja joiden kuvittelemme vaikuttavan jollain maagisella tavalla perheemme hyvinvointiin tai vähentämällä erityisellä volyymilla lasten hokemisen määrää. Tai laadimme mielessämme listan asioista, joita meidän tulisi ehtiä tekemään, korjaamaan, rakentamaan ja luomaan - onhan kesälomalla aikaa vähintään 8h enemmän päivässä, kuin työpäivien aikana! Lisäksi ystäviä ja sukulaisia on tavattava, kun kerrankin sitä aikaa on. Todellisuudessa nukumme ehkä hieman pidempään, syömme aamupalan rauhassa eikä työtahtikaan ole työpäivän veroisessa iskussa, joten kahdeksan tunnin reipas työskentely saattaa hyvänäkin päivänä kutistua puoleen, todennäköisesti vähempäänkin. Silti ennakkosuunnitelma on saatettu laatia kahdeksan työtunnin mukaan. Lisäksi koko yhtä aikaa kotona oleva perhe täytyy ruokkia säännöllisesti 4-5 kertaa päivässä, mihin kuluu ihan kiitettävästi aikaa. Olen rohkeasti kokeillut myös olla noudattamatta säännöllistä ruokailurytmiä kesälomalla, mutta se ainakin meidän perheessämme pidemmällä aikajänteellä saa kokemukseni mukaan sen verran epävarmuutta ja mielenhäiriöitä aikaan, että on parempi pysytellä kohtalaisen lähellä totuttua lomallakin.  Rahaa ei ole juuri enempää käytössä kuin ennen lomaakaan ja sitä kuitenkin kuluisi enemmän. Kaikki eivät haluaisi tehdä samoja asioita kuin suunnitelmavastaava tai eivät ainakaan samassa järjestyksessä. Ei ihme, että pettymyksiä sitten tulee yhdelle ja toiselle ja lopulta kesäloman ylittäessä puolenvälin ainakin jollekin perheessä iskee stressi, kun "mitään kivaa ei olla tehty tai saatu aikaiseksi". Vaikka olen tämän huomion tehnyt ja elänyt liian monta kertaa läpi, ei se tarkoita sitä, ettenkö joutuisi katsomaan peiliin kiitettävän useasti - ja syystä. Pyrin parantamaan toimintatapaani tässä(kin) asiassa jatkuvan itsetutkiskelun avulla edeten hitaasti ja lyhyin askelin eteenpäin kasvun tiellä. Koska yksi lempilauseistani on "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", olen käytännössä todennut sen varsinkin kesälomatilanteissa itse asiassa tarkoittavan sitä, että 

1) jos tilanne etenee kohti mahdollisuutta toteuttaa suunnitelmani ja

2) perheväestä se osa, jota suunnitelma koskettaa on samaa mieltä ja osoittaa mobilisoitumisen merkkejä, 

3) olen valmiina tositoimiin epäröimättä. 

Näissä tapauksissa tehokkuus on parhaimmillaan sitä, että 7-henkinen perhe on lähdössä kahdessa tunnissa viikon asuntovaunureissulle aloittaen pakkaamisen nollasta niin omien, pesussa olevien vaatteiden kuin juuri lainasta palautuneen asuntovaununkin kanssa! 

Elämän jatkuvassa suunnittelemisessa on myös toinen huomioimisen arvoinen puoli, jota olen pohtinut: Onko se suunnitelma, jonka itse elämälleni tekisin ja toteuttaisin kuitenkaan paras ja elämyksellisin? Olen sivunnut tätä asiaa hieman toisesta näkökulmasta tekstissä, johon pääset tästä. 

Yllä oleva kuva on tämän viikon työmatkalta. Ajoin jo monettako kertaa Lapijoen sillalle ohjaavan kyltin ohi ja koska aikataulussa oli hieman varaa, päätin kurvata sillalle katsomaan. Uskon, että silta suunniteltiin tarpeeseen ja työ toteutettiin 1882-1883. Sillan rakentajakin uskoi sillan kestävän hyvin ja antoi työlleen vaaditun kahden vuoden sijasta kymmenen vuoden takuun. Suunnitelmana kuitenkaan tuskin oli, että silta olisi käyttökuntoinen vielä 134 vuoden jälkeenkin, varsinkin kun silta on tehty karkeamuotoisista kivistä kylmämuurina eli laastia ei ole käytetty lainkaan. Ihmettelyn ja poikkeamisen arvoinen paikka, jos liikut lähistöllä.

Tässä taannoin keskustellessani erään puolitutun kanssa, kertasin muutamin sanoin keskustelun aikana kulunutta vuotta ja kerroin miehen sairastaneen aivoverenvuodon ja sittemmin tulleen juuri valituksi ensikertalaisena kunnallisvaaleissa kunnanvaltuustoon. Minulle kävi, kuten aina joskus käy eli siinä puhuessani vasta näin kokonaiskuvan itsekin: Kulunut vuosi ikään kuin piirtyi silmieni eteen katsottavaksi eläväksi värifilmiksi, jossa ei juuri hiljaista hetkeä ollut - aivoverenvuodosta kunnanvaltuustoon! Vauhtia, surua, murhetta, epävarmuutta, toivoa, iloa, kiitollisuutta,  ja naurua niin monissa hetkissä, joista vain hyvin pienen osan olin itse suunnitellut ja toteuttanut. 

Ainoa asia, joka todella kannattaa tämän elämän aikana suunnitella varmasti toteutettavaksi, on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Vain sen suunnitelman toteuttamisella on lopulta mitään merkitystä. Ratkaisun tekemistä ei kannata lykätä hetkeäkään, sillä kukaan meistä ei tiedä edes elämänsä seuraavan tunnin sisältöä, yritti sitä itse suunnitella sitten miten hyvin tahansa. Näin se vain on. Raamattu puhuu meille ihmisen lyhyestä elämästä kauniisti, mutta samalla totuudenmukaisesti tuoden esiin elämän iankaikkisuusnäkökulman:

"Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi, mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois."

- Psalmi 90:2-6 -

"Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu."

- 1.Pietarin kirje 1:24-25 -

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni on saanut ikuisen elämän."

- Johanneksen evankeliumi 5:24 - 

Tee tänään oman elämäsi paras suunnitelma - suosittelen ❤

- Ryynirouva  -