Olen nähnyt ilon kuplivan

Uusi aamu valkeni sateisena. Peilistä minua tihrustivat eilisen illan itkujen turvottamat silmät. Elokuva oli yllättävällä tavalla palauttanut pintaan tunteen menettämisen pelosta ja tuskasta, jota koin ensin rintakyhmyn löydyttyä ja sittemmin puolison sairastuttua. Lopullisen eron uhan aiheuttama ikävä ja sen mukanaan tuoma fyysinen, viiltävä tuska aaltoilivat kehossani saaden minut voimaan pahoin, eikä koko päivän vaivannut päänsärky ainakaan hellittänyt hillittömän itkukohtauksen myötä. Halasimme puolisoni kanssa ja itkimme molemmat. "Sinä olet siinä." Hän sanoi, ettei muista kokeneensa sairaskohtauksen iskettyä mitään muuta, kuin suurta autuutta siitä, että jos maallinen taival päättyisi, olisi hän matkalla ikuiseen lepoon taivaaseen. Nyt aamulla tuo tunnekuohu on vain eilisen haalea varjo, mutta mielessä pyörivät taukoamatta ne läheiset ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta käyneet tämän tien loppuun saakka. Voimia teille jokaiselle tähän päivään <3

Tähänastinen kesä on ollut täynnä erilaisia asioita. Kaikki kesälomasuunnitelmat eivät ole toteutuneet ja muutama odottaa vielä oikeaa hetkeä toteutuakseen. Minun kesälomani lähenee loppuaan, mutta koululaisten ja miehen loma jatkuvat vielä kotvasen. Äidin mielessä on hieman jännitystä, sillä yksi pojista on saanut oppivelvollisuuden loppuun ja siirtyy ammattiopintoihin, yhdellä alkavat kirjoitukset jo syksyllä ja kolmas siirtyy yläasteelle.Tytöistä vanhempi aloittaa koulun ja enää yksi on päivähoitoon kuljetettavana. Kun saamme hänetkin kahden vuoden päästä opintielle, loppuu 19 -vuotinen hoitoonkuljetustaipaleemme - huh! Lapsista ainoastaan koulunsa aloittavaa tuntuu hieman jännittävän.

Kaiken keskellä koen suurta kiitollisuutta ja lepoa, sillä kesä on ollut hieno vaihtelevasta säästä huolimatta ja koen levänneeni. Tänä kesänä olen nähnyt syvän sinisen taivaan,  jolla purjehtivat ne lapsena paperille piirretyt, piparkakkureunaiset pilvet. Sellaiset tasareunaiset, säännölliset, liikkumattomat, vitivalkoiset pilvet tasaisen sinisellä, kirkkaalla taivaalla. Olen nauttinut kasapäin hersyvästä ilosta, tuntenut syvää ystävyyttä ja jakanut salaisuuksia. Olen saanut rakkautta niin, että lumilapio on ollut kuin teelusikka rakkauden määrää ajatellen. Ajatteles -jos halauksilla ja suukoilla voisi rakentaa linnan, olisi minulla varmasti jo kolme sellaista!

Mitä sanoisit, jos kertoisin, että ilo kulkee lähes jatkuvasti vierelläni ja onni hyppii olallani pysyen mukana kovassakin vauhdissa ja tiukoissakin mutkissa? Äkkipysähdyksestä se tuntuu selviävän paremmin kuin minä, vetäen minuakin sitkeästi takaisin hupaisaan läsnäoloonsa. Tiesitkö, että käsilaukkuni tuntuu nykyään olevan niin poskettoman täynnä toiveita, että vaikka olen korvannut käsilaukkuni kukkarolla, johon juuri mahtuu kännykkä, pankkikortti ja huulikiilto, ei toiveiden pohjaa näy? Kerronpa vielä, että olen nähnyt toisten toiveiden toteutuvan - joskaan en niiden samojen, joista olin itse haaveillut. Olen nähnyt myös umpikujan aukeavan, uskalluksen kasvavan ja ilon kuplivan. Tiesitkö, että minun ilollani on kullan keltaiset, kimmeltävät kuplat, jotka kohoavat hitaasti poksahtamatta ylös korkeuteen? Mitä sanot, jos kuulisit minun luopuneen omastani antaakseni toiselle ja saaneeni itse kaksin verroin takaisin? Jos väittäisin, että kun luopuu suurista, saa tilalle pieniä asioita, joista kasvaa vielä isompia? Iloitsisitko sinä kanssani niistä?

Kyllä minä tiedän syksyn pimenevien iltojen lähestyvän ja tuulten vireen enteilevän muutosta. Niiden hiipivän läsnäolon saattaa tuntea ihollaan auringon säteiden kietoessa taivaankannen purppuraan - siinä ohikiitävässä hetkessä, kun illan lämpö vaihtuu yön hauraaksi kosteudeksi, kun pimenevät illat kääntävät kesän lämmön syksyn viimaksi ja koleudeksi, lakastuttaen kukkivat kukat ja pensaat. Sen tuntee juuri ennen talven tuloa, kun hyinen viima puhaltaa pohjoisesta saaden lähes kaiken vaipumaan kohmeiseen horrokseen. Kyllä minä tiedän. Mutta nyt - kesää on vielä jäljellä, iloitsethan kanssani siitä?

"Rakas taivaallinen Isä, rakas Jeesus - kiitos syvästä sinisestä,  kiitos kuplivasta ilosta, onnesta ja autuudesta. Kiitos kaikesta! Aamen."

"Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä."

- Psalmi 90:14 -