Kuinka epäonni kääntyi onneksi - seikkaperäinen matkakertomus automatkasta Puolaan ja takaisin

Me olemme silloin tällöin lainanneet perheemme paljon ajettua bussia sitä matkoihinsa tarvitseville ystäville ja tutuille. Niin tänäkin kesänä. Tällä kertaa automme kuitenkin meinasi vesittää erään seurueen kotiinpaluun, sillä moottori teki laupeuden Puolassa. Automme jäädessä elottomana Puolaan Bialystokin kaupunkiin, pääsi autoa lainannut matkaseurue jatkamaan matkaansa vuokrabussilla takaisin Suomeen. Tässä kohden olimme mieheni kanssa onnellisia ja kiitollisia hyvin hoidetuista auton vakuutuksista, sillä vakuutusyhtiö lupasi maksaa vuokra-auton kustannukset.

Auton elottomuuden syytä selvitettiin Puolassa paikallisessa Volkswagenin huoltoliikkeessä ja nopeasti selvisi, että mottorivian korjaaminen tulisi kalliimmaksi kuin paljon ajetun auton arvo edes on. Uutinen oli kaikkea muuta kuin toivottu, sillä olimme juuri tehneet päätöksen pitää jo elämänsä ehtoopuolella liikkuvaa autoa sinnillä vielä pari vuotta. Sen jälkeen perheemme vanhimmat lapset olisivat jo sen verran itsenäisiä, ettemme välttämättä tarvitsisi bussia viisilapsisen perheen arkikäytössä. Miehen opiskelu oli myös yksi painava syy lykätä auton vaihtoa vielä hieman edemmäs. Tiesimme näiden päätösten sisältävän riskinsä, mutta emme kuitenkaan olleet ajatelleet moottoririkkoa olevan odotettavissa tuon kahden vuoden aikana. Painimme asian kanssa muutamia päiviä ja päätimme sitten korjauttaa auton, mikä käytännössä tarkoitti auton koko moottorin vaihtamista uuteen turboineen.

Koska puolalainen vuokra-auto oli Suomessa ja oma automme Puolassa, olisi edessä vielä autonvaihto-operaatiokin. Jälleen kartoitimme vaihtoehtoja ja selvitimme erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa kyseinen toimenpide. Lopulta päädyimme ottamaan n.5vrk autoloman kahdestaan ja suuntasimme nokkamme kohti Puolaa. Ajaisimme matkan sinne ja takaisin. Ajattelet varmastikin, että hulluja on monenlaisia ja olen siitä kanssasi samaa mieltä. Olemme kuitenkin avioparina ja vanhempina jo pidemmän aikaa kaivanneet kahdenkeskistä aikaa. Mielessä ehkä siinteli pikemminkin kaupunkiloma tai jopa rantaloma sinisen veden äärellä parin tuhannen kilometrin superajojen sijaan. Tilaisuudesta on kuitenkin otettava vaari ja niin päätimme kääntää huonot lähtökohdat voitoksemme tältäkin kannalta katsottuna. Rakkaat isovanhemmat tulivat avuksi lasten kaitsennassa ja nuorison valvonnassa ja niin pääsimme matkaan eräänä kesäisenä perjantaina.

Lauttamatka Helsingistä Tallinnaan kului melkoisessa aallokossa, minkä vuoksi lautta oli aikataulustaan lähes puoli tuntia myöhässä. Pahoinvointi ehti jo hyvin nostaa päätään, mutta ei saavuttanut huippuaan, kun jo onneksi saavuimme Tallinnaan. Lauttamatkalla tapasimme ihania ystäviä ja vaihdoimme kuulumisia – miten virkistävää nyt jo!

Suuntasimme yöksi Viru –hotelliin ja päätimme ruokailun etsimiseksi vanhasta kaupungista luopua eksotiikasta ja säästää voimavaroja tulevaan. Siksi söimme pikaisesti Amarillossa mahat sopivasti pullolleen unen jo kohta kolkutellessa ovella. Jatkuu...