Päivä 2. Varsova - Auschwitz-Birkenau - Bialystok

Ilmastoinnin puuttumisesta huolimatta yöuni oli levollinen ja hotelli yllättävän hiljainen. Aamupalalla luimme hotellin Wi-Fin turvin Hesarin pääuutiset. Latasin puhelimen muistiin off-line kartat seuraavien kahden päivän alueista ja tein niihin muutamia paikkamerkintöjä. Täten pystyisimme seuraamaan karttaa gps:n avulla ilman varsinaista mobiilidataa. Päätös vierailusta Auschwitzissa oli kypsynyt yön aikana odottamaan toteutusta. Päätöksemme nojautui tuttujen kokemuksiin Varsovan nähtävyydet versus Auschwitz ja omaan perstuntumaan siitä, olisimmeko valmiit istumaan autossa kolme vähintään kymmenentuntista päivää peräkkäin. Aamupalalla istuessamme varasimme hotellin illaksi jo valmiiksi, ettemme tänä iltana olisi samalla tavalla McDonaldsin wi-fi:n armoilla kuten eilen. Vahingosta viisastuu J

Suuntasimme kohti Etelä-Puolaa ohittaen Varsovan pohjois- ja länsipuolelta. Utuisessa aamussa maisemaan piirtyvän suurkaupungin horisontti antoi ymmärtää, että päivän olisi hyvin saanut kulumaan sielläkin sen sijaan, että vapaaehtoisesti tekisi monen sadan kilometrin automatkan istuen. Päätös oli kuitenkin yhteinen ja niin sunnuntaipäivän automatka lähti ripeästi alkuun. Teimme yhden 20min lenkin moottoritiellä, muuten matka sujui ongelmitta. Pientä kireyttä ilmeni matkan puolivälissä, kun mieheni mielestä kilometrit etenivät moottiritiellä hitaasti ja minä olisin halunnut päästä ruokakauppaan ostamaan matkaeväitä. Alfaurokseni kurvasi sen sijaan hyvin pienelle huoltoasemalle, mistä mukaan lähti pari pulloa vettä, suolatikkuja, keksipaketti ja karkkipussi. Huom! Hyvin alkaneen karkkilakkoni ensimmäiset vieroitusoireet ovat alkaneet helpottaa mukavasti näin seitsemäntenä lakkopäivänä, joten minä en sortunut, vaan pussin osti mieheni. Kireys kuitenkin helpotti, kun mieheni kertoi ”tässä nyt vaan yrittävänsä kaikkensa, että saisi vaimonsa vietyä katsomaan tuota kuuluisaa keskitys- ja tuhoamisleiriä”.

Ihmettelimme mieheni kanssa ensivaikutelmaa, jonka Puolasta sai. Yleisilmeeltään siisti, moottoriteiden rakentamista katsellessa hyvinkin länsimainen yleisvaikutelma. En ole naiivi, mutta ennakko-odotus oli ehkä jotain, mitä se Puolassa on saattanut olla 1980-ja 1990 –luvulla. Jälleen kerran matkailu avartaa! Toki matkan aikana nähty katsaus maaseudulle ja läpiajo pienempien kaupunkien ja kylien läpi osoitti, että kokonaisuudessa on vielä paljon kirittävää Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Matkamme aikainen valuuttakurssi oli 100 puolan slotia=23,60euroa.

Saavuimme Auschwitz I:een klo 13. Kyseiselle muistopaikalle johtavan reitin varrella ei ollut yhtään ainoaa kylttiä vasta kuin n.500m ennen museoaluetta. Parkkipaikka löytyi, mutta Auschwitziin ei sitten niin vain päässytkään. Kyselykierros osoitti, että tämän päivän opastetut kierrokset olisivat täynnä, mutta Auschwitz II Birkenaussa voisi kiertää itse ja lisäksi ilmaiseksi. Ja bonuksena lähes kolmen tunnin päästä eli klo 16 voisimme päästä ilmaiseksi sisälle myös Auschwitziin ja kiertää alueella omatoimisesti. Aikamme ihmeteltyämme käännyimme takaisin kysymään, miten sinne Birkenauhin oikein pääsee, jolloin opas vastasi, että alueelle n.3km päähän kulkee ilmainen nonstop –bussi. Ahaa.... Eipä ollut kylttiä eikä opastetta moisesta missään, ainoastaan bussipysäkillä luki Bus. No siitä se kait olisi pitänyt hoksata!

Birkenauhin saavuttuamme satoi kohtalaisesti, joten ostin alta eurolla kertakäyttösadetakin ja mieheni piteli ainoaa matkassamme ollutta sateenvarjoa itsellään. Birkenauhin vievän pääportin vierestä sai ostaa molemmat museoalueet kattavia matkaoppaita 15 slotin hintaan. Kysyin huvikseni tiskiltä suomenkielistä matkaopasta ja kas, sellainen löytyikin tiskin alta! Huippua! Sitten vain portista sisään. Kuljimme nuolikyltein opastettua reittiä ympäri tuhoamisleirin aluetta ja luin samalla matkaoppaasta selostusta leirin rakennuksista ym.

Kuvien alla lainausmerkeissä olevat tekstit lainattu oppaasta.

Auchwitz II Birkenaun pääportti, "josta tuhottaviksi tuotavia juutalaisia kuljettavat junat toukokuun 1944 puolivälistä alkaen ajoivat sisälle leiriin, oli samalla myös SS:n päävartiosto."

Näkymä pääportilta reunusaitaa pitkin. "Kevääseen 1944 mennessä, jolloin rakennustyöt keskeytettiin, Birkenaun 140 hehtaarin alueelle oli ehditty rakentaa yli 300 rakennusta, joista valtaosa oli eri tyyppisiä ja eri käyttötarkoitusta varten suunniteltuja puuparakkeja, kun taas loput, noin 40 rakennusta, toimivat kasarmeina ja SS:n sairaalana. Lisäksi oli rakennettu 17km sähköistettyä piikkilanka-aitaa, toistakymmentä kilometriä teitä ja 13km ojia maaperän kuivattamiseksi."

Puuparakki. "Kukin puuparakki oli tarkoitettu 400hengelle. Siinä ei ollut ikkunoita, vaan valo saatiin katonrajassa olevista aukoista. Parakki oli jaettu 18 osaan, joissa oli joko kolmikerroksisia kerrossänkyjä tai kolmikerroksisia 15 vangin makuulavitsoja. Vangit nukkuivat olkipatjoilla huopa peittonaan."

Hiljaisina ihmettelimme alueen valtavaa kokoa ja historian maahan kätkemää, surullisena huokuvaa muinaisen tuskan aaltoilua. Miten paljon kuolemaa ja tuhoa tuolla leirillä tapahtuikaan! Matkalla museoalueelle katselin Oswiecimin läpi kulkevaa rautatietä, jota pitkin kaikki ihmiset kuljetettiin tuhoamisleirille. Saatoin kuvitella, onko junaan ahdettujen ihmisten tuska, itku ja valitus on mahtanut kuulua ulkopuolelle ja kantautua radan varrella asuvien ihmisten korviin vai onko junassa ollut kuoleman hiljaista? Joissakin historian kirjoituksissa mainitaan, että vasta tuhoamisleiriltä kantautuva poltettujen ruumiiden haju herätti epäilykset ympäristössä leirin toimintaa kohtaan. Minua puistatti.

Kaasukammioiden ja krematorioiden II, III rauniot. "Birkenaun sisälle rakennettu sivuraide vei suoraan kaasukammioiden viereen. Näin tuhoamisprosessi nopeutui ja yksinkertaistui - aiemmin oli kuolemaantuomittujen pitänyt siirtyä kaasukammioille SS-miesten vartioimina joko kuorma-autolla tai jalan."

" Juutalaisten massatuhoaminen alkoi Auschwitzissa vuoden 1942 alkupuolella, Junalaiturin pään kahden puolen on kaasukammioiden ja krematorioiden rauniot. Kaasukammiot ja pukuhuoneet sijaitsivat maanalaisissa osissa. Zyklon-B -kaasun syöttöaukot sijaitsivat kaasukammioiden katossa. Kammiot olivat kooltaan 210m2. Ruumiit kuljetettiin hissillä yläkertaan, missä krematoriot sijaitsivat. Vuosina 1942-1944 saksalaiset murhasivat Birkenaun kaasukammioissa lähes miljoona juutalaista, naisia, lapsia ja miehiä. Raportista, jonka SS:n rakennustoimisto laati vuonna 1943 käy ilmi, että Auschwitzin kaikkien viiden krematorion yhteen laskettu polttoteho oli 4756 ruumista vuorokaudessa."

Kävelyreitti pitkin leirin keskuspesutiloja, ns. saunaa oli sama, kuin mitä vangitut kulkivat tullessaan leirille.

"Joulukuusta 1943 ns.saunaa käytettiin etupäässä leirille vasta tuotujen ihmisten vastaanottoon ja rekisteröintiin. Rakennuksen kautta kulki kymmeniä tuhansia vankeja. Täällä heiltä otettiin henkilökohtaiset tavarat ja leikattiin hiukset, heidät desinfioitiin ja kylvetettiin ja he saivat vankinumeron ja vangin vaaatteet. Toisinaan juutalaiset lajiteltiin täällä ja työhön kelpaamattomat - varsinkin raskaana olevat naiset - vietiin vierekkäisiin kaasukammioihin. SS-miehet pitivät Auschwitziin tuodut juutalaiset viime hetkeen asti epätietoisina siitä, mikä heitä odottaa. Usein heille kerrottiin, että heidät sijoitettaisiin leirille ja ennen sitä desinfioitaisiin tuholaisten varalta ja pestäisiin. Lajittelussa kuolemaan määrätyt henkilöt joutuivat ennen kaasukammioon viemistä riisuutumaan. Kaasukammioissa oli valesuihkuja ja pukuhuoneissa penkkejä ja numeroituja vaatekoukkuja, joiden tarkoitus oli pitää uhrit siinä uskossa, että "kylvyn" jälkeen he voisivat pukeutua omiin vaatteisiinsa ja siirtyä asuinparakkeihin."

Keskuspesutilojen yhteyssä oli myös vaatteiden ja liinavaatteiden desinfiointitilat. Alla höyryllä toimiva desinfiointiuuni.

Tässä alla kuumalla ilmalla toimiva tila, jossa vaunu desinfioitavia vaatteita ym.varten. "Uhrien henkilökohtainen omaisuus joutui SS:n Kolmannen valtakunnan nimissä tekemän järjestelmällisen ryöstöoperaation kohteeksi.Hyvässä kunnossa olevat vaatteet saksalaisväestön tarpeisiin, muut vaatteet raaka-aineiksi tekstiilitehtaille, samoin kuin uhreilta leikatut hiukset."

Keskuspesulan "viimeisessä huoneessa on esillä Auschwitziin Bedzinistä ja Sosnowiecistä tuotujen juutalaisten yksityisvalokuvia, jotka löydettiin leirin vapauttamisen jälkeen."

En välttynyt kyyneliltä, kun näin uhrien muistomerkin juurella sydämen muotoon sytytettyjä kynttilöitä, jotka oli varustettu Israelin lipulla. Sydämen keskellä oli kimppu tulipunaisia ruusuja – rakkauden ja veren värisiä. 1,6miljoonaa ihmistä sai surmansa välittömästi toisen maailman sodan vainojen aikana, mutta montako miljoonaa ihmistä kyseiset tapahtumat koskettivatkaan välillisesti silloin ja vielä tänäkin päivänä?

Yllä: Lampi, yksi paikoista, joihin poltettujen ruumiiden tuhkaa vietiin.

Nälkä alkoi hieman jo vaivata tuhoamisleirin kierroksen loppupuolella ja lähdimme takaisin kohti bussikuljetusta. Pääsimme klo 16 ilmaiseksi sisälle Auschwitz I:een, missä kiertelimme jonkin aikaa katsellen parakkien näyttelyitä. Vaikuttavimmat näyttelyt koostuivat juutalaisilta otetuista esineistä, jonka jokaisen omistaja oli pakannut ”matkalleen” mukaan tietämättä mikä edessä odotti. Hiusharja, kenkäplankki, partasuti...

Pääportin teksti Arbeit macht frei tarkoittaa "työ vapauttaa. Tuhannet vangit kulkivat portista tuntikausia jatkuvaan, raskaaseen työhön. Illalla he palasivat leiriin kantaen murhattujen tovereidensa ruumiita."

"Parakin 11 pihalla suoraan sisäänkäyntiä vastapäätä on ns. Kuolemanseinä, jonka edessä ihmisiä teloitettiin ampumalla. Sellien ja toisen kerroksenn rakennuksien ikkunat on rakennettu siten, että selleissä olleet vangit eivät nähneet teloituksia. Samasta syystä vastapäätä olevan parakki 10:n ikkunat peitettiin laudoilla. Jälkimmäisen parakin seinän edessä on maassa pystyssä olevia palkkeja, joiden yläpäässä on koukkuja. Niissä pantiin toimeen ns.paalurangaistukset, joissa vangin kädet sidottiin yhteen selän taakse ja hänet ripustettiin niistä koukkuun siten, että jalat eivät yltäneet maahan."

"Keittiörakennusta vastapäätä oleva aukio on entinen nimenhuutopaikka. Keittiön edessä on nimenhuudosta vastanneen SS-miehen vartiokoppi. Huonon sään sattuessa SS-mies saattoi seurata nimenhuuon etenemistä kopin sisältä. Vankien tuli seistä nimenhuudossa aamuin illoin. Nimenhuudot kestivät joskus monta tuntia ankarissa sääolosuhteissa."

Leirin komentajan teloituspaikka. "Tällä paikalla huhtikuussa 1947 Puolan Korkeimman kansantuomioistuimen langettaman tuomion perusteella hirtettiin SS-Obersturmbannfuhrer Rudolf Höss, leirin ensimmäinen komentaja."

Leirin ensimmäinen kaasukammio ja krematorio, jossa kaksi krematoriouunia sekä kiskoilla liikuteltavia vaunuja, joilla ruumiita siirrettiin.

Lähdimme pois alueelta neljän tunnin kiertelyn jälkeen ja olimme samaa mieltä siitä, että käynti paikan päällä oli kaiken istumisen ja ajamisen arvoinen kokemus. Tietenkin hyvin suunniteltu vierailu ko kohteessa olisi antanut vielä enemmän, mutta olimme tyytyväisiä tähänkin. Söimme aamupalan jälkeen eväitä lukuunottamatta päivän ensimmäisen ruuan klo 17:30 paikallisen ostoskeskuksen pizzeriassa, kävimme ruokakaupassa eväsostoksilla ja lähdimme takaisin viiden tunnin ajomatkalle kohti Bialystokia, mistä saisimme oman automme vihdoin huomenna korjattuna takaisin.

Kilometrejä noin 900, aikaa 16.5h. Jatkuu...