Tänä aamuna varhain löysin langanpään kultaisen

Tänä aamuna heräsin varhain
uni karkasi matkoilleen
taisi löytää paremman kohteen,
kuulen talossa vain hiljaisuuden.

Eilisen päivän touhut on menneet jo menojaan
aamu uusi tuo taaskin toimet ihan uudet tullessaan
Pyhäaamun rauhassa varhain kuulen herkän kuiskauksen,
se on kuin vihje jostain, kuin langanpää kultainen:

"Ei onni ole siinä, että toivoo huomisen
aina tuovan jotain muuta, uutta parempaa tullessaan.
On onni suurin arjessa, joka pyörii radallaan
kuin kuu se seuraa aurinkoa, vuorovedet saa vaihtumaan.
On onni ihan käsivarren mitan takana,
ei onnea tarvitse ostaa, se asustaa iholla.

Ja onni, se on kumma juttu,
joskus niin pienistä jutuista kii.
Välillä kuitenkin tuntuu, että onni piileksii
se löytää piilon parhaan ja etsin kuin uuvuksiin.
Tällöin huomaan katseeni kääntyneen pois onnesta omasta
vertailen, mietin ja varmempana alan pitämään toisten onnea.
Vaan ei onni ole siinä,  että toisen onnea karehtii
Onni - se on siinä, että ottaa omasta onnestaan kii.
Onnen pahin vihollinen on kyynisyys ihmisen
Epätoivo, kauna ja kateus, varmat onnen syöjättäret.

Onni - se on käänteinen juttu, se kasvaa kun iloitsee
elämän laaksoissa kohtaat silti surunkin kyyneleet.
On onni silloinkin paikalla, vaikka sen murhe verhoaa,
se vain täytyy uudestaan löytää, joskus muuttaa se muotoaan.
Pystyy onni nousemaan uudestaan vaikeuksienkin alhoista
ei taistelu onnen vuoksi ole helppoa varjoissa.

Onko kukaan koskaan luvannut elämän olevan reilua?
Kaikilla meillä on kuormia, taakkoja kannettavana.
Löytyy onni kuitenkin taas, älä anna periksi, älä luovuta!
Sitkeästi roiku kiinni elämänhalussa.
Menneisyyttä et muuttaa voi sä milloinkaan
mutta merkityksen uuden jos annat, koet kyyneleet helpottavat.
Kyyneleistä kirkkaimmat vuotaa onnesta, autuudesta,
Valuu onni helminä kasvoilta ja näet elämän kuvastimesta.

Onni - se on totuutta, armoa ja rakkautta
uskoa siihen ettei pahuus ole kaikkea saanut valtaansa.
Pienikin ripaus lohtua kaataa epätoivon kanveesiin,
saa poistumaan rumuuden maailman, valaa uskoa päiviin parempiin.
Onni kysyy sen kysymyksen, jota punnita joudun taas:
Miten pienestä lopulta olla voi kuitenkin onnellinen?"

Tänä aamuna heräsin varhain tietäen todeksi sen,

että aamu tämäkin tuonut on mukanaan lupauksen:
Kiitollisuus ja onni astuu mukaani kulkemaan,
kun ottaa voin mä vastaan joka päivä armon yhä uudestaan.

Siunattua sunnuntaipäivää juuri sinulle

toivottaa RyyniRouva