Toisin kuin jouluna ennen

Joskus marraskuun puolivälissä kerroin työpaikkani tiimissä, miten minun joulutunnelmani syntyy tekemällä ja valmistelemalla. Mieheni onkin joskus vitsaillut, että on sitten ihan sama, missä  ja miten jouluni vietän, kunhan vain saan valmistella sitä pitkän kaavan mukaan. Tänä vuonna joulun lähestyessä jouluvalmisteluni ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä. Syitä siihen on monia, mutta jouduttuani pois omalta jouluvalmisteluzoneltani katseeni on käännetty asioihin, joiden olen  todennut olevan vielä merkityksellisempiä. 

Sen sijaan, että olisin järjestellyt ja siivonnut yltiöpäisesti jäsentääkseni sisäistä kaaostani, olen istunut iltaisin sohvalla, kuunnellut lasten juttuja ja tuijotellut joulutähteä ikkunassa ajatellen, miten se kerran johdatti paimenet ja itämaan tietäjät lapsen luo, joka makasi seimessä. Olen miettinyt, että kunpa voisin antaa sinulle palan rohkeutta. Sitä, mitä tarvitaan erilaisen päätöksen tekemiseen. Kunpa voisin kyllin kuvailla, ettei se lopulta ole vaikeaa eikä mutkista tietäsi enempää kuin nytkään. Päinvastoin, se saattaisi jopa oikaista pari kurttua otsaltasi, nostaa hymyn hieman useammin huulillesi. Sillä rohkeus on sitä, että uskaltaa ottaa riskin tietoisena siitä, että joutuu kantamaan sen seuraukset mukanaan, minne ne sitten vievätkään. Rohkeus on sitä, ettei välitä siitä, mitä muut ajattelevat, vaan menee sydän edellä vaikeisiinkin paikkoihin, sellaisiin, joissa kukaan tuntemasi ei ole ennemmin ollut. Rohkeus on sitä, ettei anna periksi vastoinkäymisten edessä, vaikka mieli tekisi lyödä hanskat tiskiin. Kunpa voisin raottaa sinulle ovea, joka näyttää suunnan, jota rohkeus viitoittaa. Silloin ymmärtäisit, että rohkeus kannattaa aina, sillä sitä seuraavat rakkaus, avarakatseisuus ja oivallukset, jotka vievät sinua varmasti eteenpäin selkeämmin ja tasaisemmin kuin pelko, epävarmuus ja nurja mieli. Rohkeus ruokkii rakkautta ja rakkaus antaa kaiken anteeksi.  

Sen sijaan, että olisin stressannut tekemättömiä töitä, olen iloinnut siitä, että olen ollut korva, kun olet halunnut puhua. Olen kertonut, että olet minulle tärkeä, enkä mittaa sinua onnistumisiesi tai tekemiesi töiden perusteella. Kunpa voisin kertoa sinulle, ettei sinun tarvitse mitään pelätä. Ei paha saa sinusta otetta, sillä rukoukset, joita puolestasi lausutaan silloin, kun itse et jaksa huokaistakaan suojaavat sinua lakkaamatta. Ne rakentavat turvan kuin kuplan ympärillesi, eivätkä pahan nuolet voi tuota kuplaa puhkaista, sillä ikiaikojen Jumala on sinun puolellasi. Et ole yksin pahaa vastaan ja paha saa aina palkkansa - on jo saanut, sillä niin on kirjoitettu. Kun Jumala on sinun puolellasi, kuka voi olla sinua vastaan?

Sen sijaan, että olisin pessyt ja kiillottanut niin, että kynttilän valo tuikkisi mahdollisimman kirkkaasti, olen istunut takkatulen loimussa ja nauttinut sen lämmöstä ja kupillisesta kuumaa glögiä, joka mukavasti lämmittää kipeää kurkkua ja avaa tukkoista nenää. Olen laittanut sinulle tekstiviestin sohvan uumenista tietämättä, että tarvitsit juuri sitä silloin. Kunpa voisin vakuuttaa sinut, kääriä varmuuteen kuin lämpimän ruuan folioon, että myös synkimpänä hetkenäsi sinä selviät kyllä. Vaikka nyt ahdistaa ja vaikka pimeys on niin musta, että et näe lainkaan ympärillesi ja kaikki toivo tuntuu kaikonneen kauas ulottumattomiin. Yrität hiljaa kertoa, että tuskin muistat, miltä toivo tuntuu. Kunpa voisin kuitenkin saada sinut uskomaan, että toivoa on aina. Kunhan sinä et vain luovuta! Älä koskaan anna periksi! Kannan sinua vaikka palasen kerrallaan, mutta eteenpäin mennään joka päivä ja elämä jatkuu. Pala kerrallaan ei ole paljon, minä jaksan sen kyllä, jos annat luvan. Edetään hiljaa, sitä mukaa kun rohkeutesi kasvaa. 

Kunpa voisin itkeä kanssasi aina, kun sitä tarvitset. Niistettäisiin nenät puseron helmaan ja toistemme olkapäihin silloin, kun nenäliinat ovat loppuneet. Kunpa voisin olla niin lähellä, että aina kun tarvitset minua, ojennat vain kätesi ja minä olen siinä sinun vierelläsi. Silloin itku kerrallaan voisimme itkeä aina vaan vähemmän ja harvemmin, kunnes ne itkut olisi itketty ja uusille alkaisi olla tilaa. Kunpa voisin itkeä kanssasi niin, ettei sinun koskaan tarvitsisi itkeä yksin, sillä välimatkankin päästä tietäisit, että minä itken sinun kanssasi juuri silläkin hetkellä. Sillä poskilta valuvat kyyneleet ovat kuin unelmat, jotka kerran särkyivät ja joista on päästettävä irti, että uudet unelmat voisivat alkaa kasvaa sisälläsi. Ja kun sitten olisit rohkea, uskaltaisit antaa unelmalle tilaa. 

Olen tiskannut, pyykännyt, hoitanut ja huolehtinut ja huomannut, että sen sijaan, että ajattelisin, että se olen taas minä, joka sen teen, olenkin voittanut itselleni aikaa, että olen voinut antaa aikaa sinulle. Ja olen huomannut, että en ole jäänyt itse mistään paitsi. Minulla on kaikki se, mitä tarvitsen. Kunpa vain osaisin katsoa sitä kohti, ihan jokaisena päivänä. Ja kunpa vain itse olisin kyllin rohkea kysyäkseni, että voisit vastata. Etten taas jättäisi asioita ajatuksen tasolle, vaan tekisin sen mitä itselleni toivoisin tehtävän. Välittämättä siitä, että sinun kipusi voi satuttaa myös minua kantaessani siitä edes pienen palasen. Silloin tietäisin tehneeni ainakin yhden asian oikein sen sijaan, että vain ajattelisin tekeväni niin.

"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."

- Matteus 7:12 - 

Näiden ajatusten siivittämänä toivotan juuri sinulle oikein levollista ja rauhallista joulua

 - Jeesuksen syntymäjuhlaa.