Keidashetki aavikolla - yllättävä matka Dubaihin, alkuosa

Meillä on mieheni kanssa eräs leikki: joskus yläkerran sohvalla television ääressa istuessamme kyselemme toisiltamme "mihin matkustaisit juuri nyt?" Sääntöihin kuuluu, että pitää omassa vastauksessaan olla rehellinen, eikä vastaustaan saa muuttaa toisen vastauksen mukaan. Siis jos itse sanoisit mieluiten juuri nyt matkustavasi viikoksi siniselle laguunille, mutta puoliso ilmoittaakin ensin, että viikonloppuloma Pariisin vilskeeseen olisi aivan riittävä, et saa muuttaa vastaustasi. Leikin henkeen kuuluu, että oma vastaus pitää lukita. Tämän säännön väistämätön seuraus on se, että vastauksien ollessa eriävät, olet velvollinen osallistumaan keskusteluun, joka siitä seuraa: "miksi vain viikonloppuloma?", "etkö näe, miten väsynyt olen?", "olen luullut, että..." Useimmiten leikin lopputuloksena on ollut, että olemme halunneet matkustaa samantyyppiseen kohteeseen.

Useasti olemme viimeisten vuosien aikana istuneet yläkerran sohvalla ja haaveilleet pidemmästä lomasta vain johonkin - kaksistaan. Sellaisesta lomasta, joka olisi kyllin pitkä, että ehtisi tulla jo ikävä kotiin lasten luo sen oman arjen keskelle. Näin minulle on viimeksi käynyt lomaillessamme kaksistaan Rodoksella 10-12 vuotta sitten. Perheessämme oli tuolloin 7-, 5- ja 3-vuotiaat pojat. Muistamme mieheni kanssa oikein hyvin, miten loman puolivälissä tuumasimme yhteen ääneen, että "olisivatpa lapset täällä, että olisi jotain tekemistä!" Loma teki tehtävänsä ja kotiin palasivat kaksistaan virkistyneet vanhemmat, joiden parisuhde oli saanut kaipaamaansa keskeytyksetöntä, kahdenkeskistä aikaa. Parisuhdeaika on isossa perheessä välillä muodostunut hankalaksi järjestää edes tunniksi tai vuorokaudeksi, puhumattakaan viikon mittaisesta lomasta. Samalla tiedostan varsin hyvin, miten työkalut ovat olleet loppumassa kesken, kun parisuhdeoppaiden neuvot kalenterista säännöllisesti varatusta kahdenkeskisestä ajasta ovat jääneet toteutumatta. Elämä saattaa joskus kuitenkin yllättää erikoisella tavalla.

Muutama viikko sitten ystäväperheemme isoisä sairastui ja meille tarjoutui mahdollisuus ottaa käyttöömme isovanhemmille  Arabiemiraatteihin varatut lentoliput nimenmuutoksen kautta. Ankaraa pohdintaa esiintyi yksi vuorokausi, jonka aikana piti selvittää, mistä lapsenvahti kotiin jääville, miten saada töistä vapaata, puhumattakaan jo luvatuista vastuista oman seurakunnan toiminnassa. Yhtälö näytti mahdottomalta, mutta yksi toisensa jälkeen jokainen asia järjestyi ja mahdollisuus lähteä viikon matkalle kahdestaan olikin yht'äkkiä todellisuutta! Olimme ihmeissämme ja samalla erittäin kiitollisia ja otettuja ystäville ja isovanhemmille, jotka lupautuivat hoitamaan lapsia sekä ottamaan vastuulleen seurakunnan toimintoja puolestamme. 

Kotoa lähtemiselle antoivat vauhtia vakuutusyhtiön remonttimiehet, jotka aloittivat lähtemisen kanssa samana päivänä toisen vesivahingon korjaustyöt ulkorakennuksessa. Edellisestä olikin kulunut aikaa lähes päivälleen kaksi vuotta... Kulunut talvikausi viime syksyn lopusta on ollut jotenkin erikoisella tavalla raskas. Etenkin mieheni on ollut väsynyt ja matkaa edeltävinä päivinä hän ehti iloita lähestyvästä matkasta enemmän kuin minä, sillä ajatukseni ja tarmoni olivat suunnattuina uuden työn tiimellykseen ja mukaviin haasteisiin lähtöä edeltävän illan myöhäistunneille saakka. Nuorimman lapsemme, 5-vuotiaan neiti A:n huoli oli, että hänellä on vaikeuksia palauttaa mieleen varsinkin äidin kasvot, kun olen poissa: "äiti, kun minä en enää illalla muista, miltä sinä näytät!" ja pari krokotiilin kyynelettä päälle... Tunsin itseni kekseliääksi, kun printtasin omasta naamakuvastani A4-kokoisen väritulosteen ja kiinnitin sen jääkaapin oveen ja miehestäni samoin. 

Arabiemiraateissa meitä odottaisi jo vuosia asuneet kaksi rakasta ystäväperhettä, joiden kanssa olimme puhuneet vierailusta niin kauan, että välillä arvelin heidän luopuneen toivosta meidän sinne matkustamisemme suhteen. 

Lento Dubaihin sujui hyvin ja majoituimme ystäväperhe K:n luokse. Ehdimme nähdä heitä aina aivan liian vähän heidän lomaillessaan Suomessa. Heidän viime käyntinsä vuodenvaihteessa hujahti siten, että emme ehtineet nähdä kuin K-perheen pojat, jotka vierailivat meidän poikiamme katsomassa. Vierailu oli odotettu molemmin puolin ja tuliaisina viety paketti isovanhemmilta, joiden lipuilla matkustimme sekä pussilliset ruisleipää, karjalanpiirakoita, käristettä ja salmiakkia otettiin ilolla vastaan. Jälleennäkemisen riemu oli kuitenkin iloista suurin. Ihmettelen joka kerta, miten ihmisellä voikaan olla ystäviä, joiden näkeminen tuntuu kuin eiliseltä päivältä, vaikka todellisesta tapaamisesta olisi kulunut vuosia. Tunsin itseni rikkaaksi ja erittäin otetuksi tuossa hetkessä. Samalla koin vajavaisuutta, sillä lävitseni heilahti ajatus siitä, että en ehkä koskaan elämässäni pystyisi tarjoamaan heille samanlaista vieraanvaraisuutta, kuin mitä itse tulisin kohtaamaan tällä matkalla. Erääksi matkan teemaksi muodostuikin lahjojen vastaanottaminen.

Laskiaispullaa ja kahvia lämmössä - ihana nautinto!

Ensimmäinen päivä ja ilta kuluivat Dubaissa ystäväperheen asuinympäristöön tutustuen - puhumattakaan janosta vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia pitkän tapaamistauon jälkeen. Illalla suuntasimme Dubai Mall -ostoskeskukseen syömään ja ihmettelemään. Suurimman vaikutuksen teki suihkulähde, jonka esittämä vesiperformanssi Adelen Skyfall -kappaleen siivittämänä sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää pimeässä Arabian niemimaan illassa keskellä suurkaupungin hulinaa ja väentungosta. Tuossa hetkessä ajantaju pysähtyi ja hälinäiset äänet ympärilläni vaimenivat. Korviini kantautui ainoastaan musiikkia ja veden lumoava liike vaihtuvien valojen sykkeessä. Miten ihmeellinen elementti vesi onkaan!?

Yritys vangita kännykkäkameralla ko asiaa on täysin turhaa, mutta pari otosta alla. Alimpana iltakuva maailman korkeimmasta rakennuksesta Burj Khalifasta, korkeus 828 m ja kerroksia 162 ja otos meistä Dubai Mallin akvaarion edustalla. 

Toisen lomapäivän aamu valkeni utuisena, mutta päivän kirkastuessa lämpötila kohosi erittäin mukavaksi talvi-Suomeen verrattuna. Rytmiä sekoitti viikonloppu, joka alkoi jo torstaina ja loppuisi lauantaina. Torstai on siis perjantai ja työviikko alkaa sunnuntaina omaan kulttuuriimme verrattuna. Toiset ystävämme M&J saapuivat Al-Ainista perjantaina Dubaihin ja K-perheen isännän loihtiman upean lounaan jälkeen lähdimme heidän matkassaan Al Ainiin.

Illalla saavuimme perille. Meitä kierrätettiin mm. paikallisella kamelitorilla (josta en ihmetykseltäni muistanut ottaa yhtään kuvaa) ja syötyämme jakauduimme kahteen iskuryhmään. Miehet lähtivät omille asioilleen ja me naiset ymmärtämykseni mukaan ostoksille. Ihmettelin J:n hyvän syntymäpäivän toivotusta (sillä varsinainen syntymäpäivä olisi vasta huomenna), mutta en ajatellut asiaa sen enempää, kunnes M johdatti minut ostoskeskuksen yläkertaan ja määrätietoisesti esitti asiansa Tip&Toes-liikkeen tiskillä. Huomisen syntymäpäiväni vuoksi sain lahjaksi käsi- ja jalkahoidon geelilakkauksella! Idea oli alunperin ollut ystävämiehen. Kävin käsi- ja jalkahoidon aikana ystäväni kanssa pitkän keskustelun muun muassa siitä, miten minun on aika opetella ottamaan vastaan lahjoja - asia, joka on minulle ollut vaikeaa parisuhteemme alusta alkaen. Että asia ei olisi minulle liian helppoa, oli ystäväni jo ostanut minulle pari tuntia aikaisemmin lahjaksi kengät ja mieheni oli saanut J:ltä farkut. Mitä ihmettä?! Kiitokseksi onnistuin ainoastaan kutsumaan ystävät meille kylään "jos me joskus jossakin asutaan"  - aivan kuin he eivät olisi tervetulleita meille, kun vierailevat Suomessa - tottakai! Tunsin itseni todelliseksi aasiksi, mutta se kuvaa tilanteen yllättävyyttä oikein hyvin. Palasimme reissuiltamme yhtä aikaa ja mieheni ensin hieman ihmetteli, kun hyppäsin J:n kaulaan ja kiitin saamastani upeasta lahjasta. Kiitos vielä kerran! Nuden väriset geelikynnet ja kimaltelevan tummanpunaiset varpaankynnet ovat iso ilo keski-ikäisen naisen elämässä.

Seuraavana aamuna laitettin kello herättämään, sillä tarkoitus oli lähteä aavikolle lämpötilan ollessa vielä kohtalainen. Upean aamupalan, vastalingotun terveysjuoman ja "Kanpai"-toivotusten jälkeen suuntasimme rukoillen kaupungin ulkopuolelle toiveenamme nähdä aavikkoretken aikana kameleita. Ennen aavikolle saapumista pysähdyimme valtatien varteen kuvaamaan ensimmäistä kamelilaumaa, sillä vaikka kameleita onkin UAE:ssa kuin poroja Lapissa, on todennäköisyys niiden näkemiseen juuri halutulla kellonlyömällä Herran hallussa.

Vaan kuinkas sitten kävikään: aavikolla ajaessamme vastaan saapui kamelilauma, joka ohjasi kulkunsa välittömästi automme nähdessään pois ajoreitiltä, kohti hiekkadyynejä. Kuitenkin yksi kameli - kuin näkymättömän käden ohjaamana - erkani laumasta ja lähti määrätietoisesti tulemaan meitä kohti aivan kuin olisi nähnyt automme vihreänä lounaana, josta aikoisi kohta aterioida maukkaasti. Kameli pysähtyi tarkalleen automme eteen ja jäi siihen seisomaan tarkkaillen ympäristöään rauhallisesti. M nousi autosta varovasti kuvaamaan kamelin nuuhkiessa J:n avoimesta ikkunasta ojennettua kättä. Rohkaisin mieleni, sillä en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt kamelia läheltä ja poistuin autosta. Kävelin rauhallisena kamelin luo ja ihailin suurta eläintä, joka osoittautui selvästi olevan raskaana. Kaksivarpaiset suuret jalat seisoivat kuumalla tien pinnalla kamelin käännellessään päätään hitaasti, seisoen rauhallisena paikoillaan väittämättä loittonevasta laumasta ja ohi ajavasta autosta. Ojensin käteni ja kosketin kamelin kaulan karkeaa, vaalenruskeaa karvaa ihmetellen eläimen suurta kokoa ja rauhallista, ylvästä olemusta. Seuraavat upeat kuvat ovat ystäväni M:n ottamia.

Paimen työssään - kännykällä.

Kamelin kohtaamisen jälkeen parkkeerasimme auton, riisuimme kengät ja suuntasimme kävellen aavikolle. Seuraavat kuvat sieltä.

Erämaakurpitsaa

Aavikkorotan kolo?

Skorpionin jäljet hiekassa?

Kun näin muutamia eläinten yöllä jättämiä jälkiä hiekassa - myös käärmeen jäljet - en voinut olla ajattelematta pystyisinkö koskaan yöpymään aavikolla hiekan pinnalla. Jäljistä päätellen yöllä aavikolla kävi melkoinen kuhina...

Aavikkoretken jälkeen oli aiheellista peseytyä ja vaihtaa vaatteet. Pikainen suihku ja tavaroiden pakkaaminen ja sitten suuntasimme kohti Al Ainin keskustaa Oasis-nimiseen paikkaan eli keitaalle. Olet varmasti joskus mielessäni kuvitellut keitaan keskellä aavikkoa - niin minäkin, ja nyt pääsin käymään sellaisella! Seuraavat kuvat ovat yhtä lukuunottamatta M:n ottamia.

Oasis, jolla vierailimme on suurin keidasalue Al Ainissa. Se on tunnettu laajasta "falaj"-verkostostaan eli maanalaisesta vesijärjestelmästä, joka tuo pohjavettä koko keitaan alueelle palmuille ja viljelmille. Oasis on jaettu sektoreihin, joilla on paikallisomistus ja jokainen omistaja huolehtii omasta sektoristaan. Sektoreita, joista pidettiin omistajansa toimesta hyvää huolta oli ilo katsella. Mikä lintujen laulu! Olihan UAE:ssa kevät alkamassa. Koska kamelin kohtaaminen aavikolla oli tuntunut taivaan lahjalta, ajattelin oasikselle mennessämme ääneen "että kolibria en ole koskaan nähnyt". Ja mitä ihmettä - kierroksemme loppupuolella erään pensaan oksalle vain reilun metrin päähän lennähti kolibri viipyen hetken näköpiirissä! Asiasta ei ollut epäilystäkään, sillä minkään muun linnun siivet eivät liiku yhtä nopeasti ja matkaseurueemme neljästä jäsenestä kolme näki saman musta-sinisen, pienen linnun. Tuli mieleen, että nyt olisi kyllä kannattanut pyytää vaikka sitä kuuta taivaalta -ensin kameli ja sitten vielä kolibri! Mikä syntymäpäivän aamu!

Keitaalta suuntasimme syömään ja sitten kohti Abu Dhabia. Vierailimme suurmoskeijassa ja ystäväperheen tyttären luona Abu Dhabin yliopistolla. M:n ottamat kuvat Sheikh Zayed Grand Mosque:lta. Pitkästä mekosta ja ponchosta huolimatta en ollut kyllin peittävästi pukeutunut ja minut määrättiin pukemaan ylleni lainakaapu vierailun ajaksi.

Suurmoskeijan rakentaminen aloitettiin 1996 ja se valmistui 2007. Olemme kuitenkin aikaisemmin vierailleet mm. Vatikaanissa, Roomassa, Pietarissa ym. Näissä paikoissa nähdyt historialliset monumentit olivat tehneet ikänsä vuoksi vaikutuksen, johon tämä nykyaikaisin keinoin rakennettu nuori moskeija ei pystynyt yltämään mitenkään. Kaikessa loistossaan upea ja vierailemisen arvoinen paikka kuitenkin.

Iltapäivän kääntyessä iltaan lähdimme Abu Dhabista takaisin kohti Dubaita perhe K:n luo. Kerrassaan upea syntymäpäivä! Kiitos siitä <3