Israel 2018 - 3.päivä Kastepaikka, Ein Gedin lähdealue, Masadan linnoitus ja Kuollut meri

Aikainen lähtö jälleen. Bussi starttasi kello 8. Tänään ei tarvittu pyhäpaikkavarustusta (olkapäät ja polvet peittävät vaatteet), mutta uimavarusteet jälleen. Oikein varustautuneina pääsimme ajoissa matkaan kohti Jordan-jokea ja paikkaa, jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Jouduin  eskaloituneen päänäsäryn vuoksi turvautumaan migreenilääkkeeseen, mutta selvisin tokkurasta onneksi ihmeen hyvin. Jalkani eivät olleet palautuneet yön aikana turvotuksesta, joka oli noussut eilen, vaan olivat edelleen kohtuullisen turvoksissa ja niitä pisteli.

Kastepaikalle päästyämme matkamme tyssäsi rajalle, missä meille ilmoitettiin, että Jordanille johtava tieosuus on suljettu maamiinojen raivauksen vuoksi. Alueella sijaitsee kastepaikan lisäksi joitakin vanhoja luostarialueita, joiden lähistöltä miinoja raivataan. Tarkoituksena on ilmeisesti avata ko nähtävyydet turistien ihmeteltäväksi jollain aikataululla. Jouduimme luopumaan kastepaikalla käynnistä ja bussimme kääntyi ympäri kohti Ein Gedin lähdealuetta.

Ein Gedillä linja-auton lämpömittari näytti +38 lämpöastetta ja kello oli vasta 9.30. Kiipesimme ylös vuoren rinnettä luonnonportaita pitkin lähteeltä toiselle ja rohkeimmat meistä virvoittelivat kuumassa auringossa viileän lähdesuihkun alla. Raamatun kertomus siitä, miten Daavid piileskeli Saulia erämaassa juuri näiden lähteiden maastossa sai täällä totisesti aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Autiomaassa ei olisi ollut mitään selviämismahdollisuuksia ilman näiden lähteiden mukanaan tuomaa virvoitusta ja juomavettä!

"Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin kallioiden huipulla. Kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, hänelle kerrottiin, että Daavid oli Een-Gedin autiomaassa. Silloin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja lähti etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden lähistöltä.

  - 1. Samuelin kirja 24:1-3 - 

Pienen kiipeilymatkan jälkeen nautimme korvapuustikahvit ja jatkoimme matkaa kohti Masadan vuorilinnoitusta. Ajamme ohi Qumranin kääröjen löytymisen paikan ja luolan suuaukon saattoi nähdä bussin ikkunasta. Qumranin kääröt löytyivät vuonna 1947 ja todistivat sen, että raamatun kertomukset ovat säilyneet läpi vuosisatojen muuttumattomina.

Masadan vuorilinnoitus on tunnettu erikoisesta muodostaan ja se sijaitsee Kuolleen meren läheisyydessä Juudean erämaassa. Kuningas Herodeksella oli temppeli vuoren huipulla, mutta vuorella sijaitseva linnoitus on tunnetumpi viimeisten kapinallisten juutalaisten piileskely- ja piirityshistoriasta vuodelta 72 jKr. Roomalaislegioonien onnistui lopulta vallata linnoitus, mutta päästyään sisälle vuorilinnaan ei yhtään juutalaista ollut enää elossa. Vesi- ja ruokavarastot olivat täynnä, joten juutalaiset olivat valinneet kuoleman orjuuden sijaan. He olivat tehneet joukkoitsemurhan siten, että jokainen mies oli tappanut perheensä. Jäljelle arvottiin jäämään 10 miestä, joista kukin oli tappanut toisensa ja viimeinen lopuksi itsensä. Yhteensä 960 ihmistä kuoli. Miten sitten tiedämme tämän kaiken? Kaksi naista ja viisi lasta oli onnistunut piiloutumaan varmalta kuolemalta ja roomalaiset löysivät heidät piilopaikastaan.

Ajoimme ylös vuorilinnoitukselle köysiratahissillä ja kiersimme joitakin linnoituksen strategisia paikkoja vuoren päällä. Aurinko paahtoi niin kuumasti suoraan yläpuolelta, että emme pystyneet tekemään itsestämme edes varjoa 6kk ikäiselle pienimmälle matkalaiselle. Erämaa-Raakkelit - jonkinlaiset rastaat - kärkkyivät lähistöllä mahdollisisa suupaloja odotellen ja vesipullot tyhjenivät nopeasti kuumassa auringossa. Ylhäältä linnoituksesta oli upeat näkymät alas roomalaislegioonien leirien raunioille sekä Kuolleelle merelle.

Linnoituksessa kierreltyämme söimme lounasta vuoren juurella sijaitsevassa kahvila-ravintolassa ja suuntasimme kohti Kuolleen meren eteläosaa, Ein Bokekin rantaa. Uimavaatteiden vaihdossa ei juuri aikaa tuhraantunut ja kohta kelluttelin itseäni 35%:ssa suolavedessä painottomuuden tunnetta ihastellen. Veden lämpötila oli sama, jopa hieman lämpimämpi kuin ympäröivän ilman, osaksi rannan mataluudesta johtuen. Vedessä vierähti helposti tunti sillä seurauksellä, että aktiivisesta rasvauksesta huolimatta iso osa matkaseurueestamme kärsi lopullisen selkävoiton auringolle ja kärvisteli punoittavan nahkansa kanssa myöhemmin illallisella. Näin myös jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt, nimittäin rakkaan anoppini uimassa ;) Suolavesi toi esille mikroskooppisen pienet haavat, joiden olemassa oloa ei tullut ajatelleeksikaan ennen veteen menoa, vaikka opas siitä varoittelikin. Yksi tällainen asia oli mm. naisten sheivatut jalat – jep, pieniä haavoja ja sen seurauksena kirvelyä koko vedessä oloajan. Mutta sen kyllä kesti - ihan huippukokemus!

Uimisen jälkeen oli ostosten vuoro: suolaa, mutaa ja hoitotuotteita kotiin viemisiksi ja sen jälkeen nokka kohti hotellia klo 16.30 lämpötilan ollessa edelleen +39 astetta. Tämä päivä oli huikean oppaamme A:n kolmas ja viimeinen retkipäivä kanssamme. Saavuttuamme hotellille annoimme hänelle pienen lahjan muistoksi ja kiitimme upean asiantuntevasta opastuksesta.