Israel 2018 - Häissä matkan alla ja neljän sukupolven ensimmäinen retkipäivä

Juuri kun saimme ylioppilasjuhlat juhlittua, oli vuoro suunnata Etelä-Suomeen mieheni sisarenpojan häihin. Sain kunnian soittaa kirkossa häämarssin ja mieheni suoritti elämänsä ensimmäisen vihkimisen.

Häiden ajan meidät majoitti aina niin kotoisa ja rakas perhe T valloittavassa Villa Vaahtokarkissaan. 

Todellisia ystäviä ovat sellaiset, joiden parissa saat olla täysin oma itsesi ja silti sinusta pidetään sellaisena kuin olet – kaikkine iloinesi, suruinesi, vahvuuksinesi ja vikoinesi. He saavat sinut tuntemaan olosi pidetyksi ja rakastetuksi, eivätkä itse arkaile olla sellaisia kuin ovat kaikkine omine rosoineen. Kiitos jälleen kerran <3

Häiden jälkeen emme ehtineet kuin hieman hengahtää, kun oli jo suunnattava lentokentälle kohti Arabian niemimaata ja Israelia. Seitsemänhenkisestä perheestämme mukaan lähtivät kolme vanhinta lasta. Isäni nouti morsiusneitoina häissä toimineet tyttäremme Etelä-Suomesta ja vei heidät takaisin kotikonnuille veljeni perheen hoiviin matkamme ajaksi.

Matka Israeliin oli lahja appivanhemmiltani heidän täyttäessään 70 vuotta. Rakkaan anoppini pitkäaikainen, kaikkien tietämä haave on ollut lähteä kerran elämässään koko jälkikasvunsa kera Israeliin, Raamatun paikoille ja maisemiin. Matkaa alettiin suunnitella lähes puolitoista vuotta sitten ja nyt lähdön hetki olisi käsillä. Viisitoistahenkisen matkaseurueemme jäsenet olivat neljää sukuun naitua lukuunottamatta kaikki appivanhempieni jälkeläisiä: appivanhemmat ja heidän kaksi lastaan puolisoineen, 5 lastenlasta, joista kahdella puoliso sekä yksi lapsenlapsenlapsi, vasta puolivuotias S.

Lähdön hetki oli suorastaan tragikoominen, kun jokainen perhe teki lähtövalmisteluitaan häiden jälkimainingeissa saman katon alla, kukin omalla tyylillään. Tällä kertaa Suomen suvi ei ajanut meitä maanpakoon, sillä keli oli lähtöhetkellä mitä parhain. Lopulta saimme tavarat kasaan ja itsemme lentokentälle. Reilun neljän tunnin lentomatka sujui mukavasti yhtä ukkosmyrskyä lukuunottamatta ja ryhmämme opas oli meitä vastassa Tel Avivin lentokentällä. Bussi vei meidät suoraan hotellille Jerusalemiin. Matka oli alkanut hyvin.

1.päivä – Öljymäki, Getsemane, Daavidin kaupunki, Hiskian tunneli, juutalainen kortteli ja Mamilan ostoskatu

Matkaohjelmamme oli suunniteltu yhdessä asiantuntevan matkatoimiston kanssa ja räätälöity appivanhempieni toiveita mukaillen. Matkan jälkeisenä aamuna saimme nukkua niin myöhään kuin mahdollista. Ensimmäinen yö Jerusalemin keskustan hotellissa oli kaikilla mennyt vain joten kuten. Äänet kantautuivta kadulta ylös kahdeksanteen kerrokseen yllättävän hyvin. Kuitenkin olimme ajoissa aamupalalla ja kello 10.30 bussimme starttasi hotellin kupeesta kohti Öljymäkeä. Kolmea ensimmäistä matkapäiväämme luotsaisi kaksi opasta M ja A.

Ajoimme ylös Öljymäelle, josta näkymä temppelialueelle sekä ympäröivä hautausmaa tekivät vaikutuksen kerralla. 

Kävelimme alas Öljymäen rinteeseen tehtyä katua. Matkalla kurkistimme nekropoliin – muinaisiin hautapaikkoihin, joista osa on jopa 1000v vanhoja.

Hiljaisena mietin Jeesuksen viimeisiä hetkiä Getsemanen puutarhassa, jonne suuntaisimme seuraavaksi. 

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan." 

Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan, ja hän sanoi opetuslapsille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa minun kanssani." Sitten hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!" 

Jeesus palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Hän meni pois toisen kerran ja rukoili: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi." 

Palatessaan hän tapasi heidät taas nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi. Hän jätti heidät, meni taas pois ja rukoili vielä kolmannen kerran samoin sanoin. Sitten hän tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Katsokaa, hetki on lähellä. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähtekäämme! Se, joka minut kavaltaa, on lähellä."

- Matteuksen evankeliumi 26: 36-46 - 

Bussimme otti meidät kyytiin Getsemanen puutarhassa sijaitsevan Pater Noster -kirkon edestä ja kyyditsi meidät Daavidin kaupungin raunioille, joita kiersimme oppaamme A:n johdolla. Huomaa Daavidin aikainen wc kuvan keskellä.

"Kuningas (Daavid) lähti miehineen Jerusalemiin taistelemaan maan jebusilaisia asukkaita vastaan. Mutta nämä sanoivat Daavidille: Tänne sinä et tule, vaan sokeat ja ontuvat karkottavat sinut pelkästään sanomalla: "Tänne Daavid ei tule." Mutta Daavid valloitti Siionin vuorilinnan eli Daavidin kaupungin. Sitten Daavid asettui asumaan vuorilinnaan ja nimesi sen Daavidin kaupungiksi."

- 2. Samuelin kirja 5:6-7, 9 - 

Suuntasimme kulkumme Hiskian tunneliin. Kyseessä on syvällä maan alla kulkeva, virtaavan veden täyttämä 532m pitkä tunneli, jonka kuningas Hiskia kaivautti Giihonin lähteeltä Siiloan lammikolle vuonna 700eKr.  Tunnelin kaivaminen aloitettiin samanaikaisesti kummastakin päästä ja työmiehet kohtasivat keskellä. Tunnelista on löydetty muinaishepreaksi sen rakentamista kuvaava kirjoitus, jota säilytetään Istanbulin arkeologisessa museossa. Kävelimme portaita pitkin alas maan syvyyksiin ja aloitimme oppaamme johdolla reilun 500m pitkän tunnelikävelyn. 

Tunnelin alussa vettä oli minulla reilusti polviin saakka, mutta suurin osa tunnelista sujui nilkkasyvyisessä vedessä kahlaten. Reitti kiemurteli, kapeni ja madaltui ja tuntui kestävän ikuisuuden. Matkavarustukseemme oli laitettu mukaan otsalamput tai taskulamput, joiden avulla kuljimme pilkkopimeässä tunnelissa syvällä maan alla. Olen aina tiennyt, että minulla on korkean paikan kammo, mutta on pakko myöntää, että nyt koin hieman ahtaan paikan kammoakin. Tunnelissa kävely tuntui kestävän k-a-u-a-n ja matkan teko sujui hitaasti. Arviolta puolivälin jälkeen jouduin ajoittain keskittymään toden teolla, etten antanut ahtaan paikan tunteelle yhtään enempää valtaa.

Tein tietoisesti töitä työntääkseni mielestäni ajatukset siitä, miltä mahtaisi tuntua, mikäli maanjäristys sattuisi juuri nyt osumaan Jerusalemin tähän osaan, sortumisesta puhumattakaan. Maanjäristyksiä nimittäin on tällä alueella keskimäärin 1200 kpl vuodessa. Laitoin sykemittarin päälle ja totesin sykkeen huitelevan reilusti yli 110 normaalin noin 70 sijaan. Tunne oli siis todellinen. Keskittymisestä olisi oltava apua, sillä tunnelissa ei voinut kääntyä takaisinkaan päin – tilaa kulkemiseen on ainoastaan yhdelle ihmiselle kerraallaan ja iso osa matkasta kuljettiin lisäksi sivuttain, toinen kylki edellä ja hieman kyyryssä. Lopulta näin konkreettisesti valoa tunnelin päässä ja sykkeeni laski saman tien normaalille tasolle. No, opinpa jälleen jotain uutta itsestäni.

Lounastauko osui sopivasti Vanhan kaupungin juutalaiskortteliin maittavaa shawarmaa ja hummusta maistellessa. Ihastuin hummuksen ja pitaleivän yhdistelmään ja siitä tulikin lähes jokapäiväinen aterian lisuke. Oppaamme M opasti meitä, miten kotitekoisen hummuksen valmistus onnistuu kätevästi. Harmi vain, että jälleen kerraan olen altavastaajan asemassa tässä suhteessa, sillä suurin osa perheestämme ei ihastunut hummukseenn lainkaan yhtä voimalla.

Lounastettuamme suuntasimme kohti kuivaa tunnelia – viemäriverkostoa, joka on rakennettu Jeesuksen aikaisen temppelille johtavan pääkadun varteen ja kaivettu viime vuosien kuluessa esiin. Kuljimme läpi myös eteläisen temppelialueen kaivauksien ja ihmettelimme alkuperäisen temppelin valtavaa kokoa. Kuvat puhukoot puolestaan.

Piipahdimme vielä pikaisesti Itkumuurilla eli vanhan kaupungin länsimuurilla.

Hotellin illallisen jälkeen sitkeimmät kävivät Mamilan ostoskadulla sekä vanhan kaupungin muurilla iltavalaistusta ihailemassa. Huh, mikä aloituspäivä!