Yhtä juhlaa!

Toukokuun lopussa vahvistui tieto siitä, että esikoisemme saisi valmiiksi sekä ylioppilastutkinnon että sähköasentajan ammattitutkinnon. Isovanhemmat liikuttuivat ylioppilasjuhla-ajatuksesta äidin arki-iltojen ja viikonlopun vapaiden täyttyessä juhlavalmisteluista leipomisineen. Mielessäni juhlapäivän aamuna pyörivät sanat, joiden lausumiseen juhlapäivän aikana vieraiden läsnä ollessa ei tullut juuri sitä oikeaa hetkeä. Niinpä kirjoitan ne muutamat sanat nyt tähän - muistoksi itselleni ja sinulle V ❤️ "Viime vuoden aikana viimeistään olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse murehtia siitä, mitkä arvot ohjaavat elämääsi tai millaisella moraalilla sinut on varustettu. Iloitsen siitä, että vaikka koen epäonnistuneeni kasvattajana useasti, niin katsoessani sinua tällä hetkellä tiedän, että tässä asiassa olen onnistunut kylvämään jotakin sellaista, jota voin nyt ilolla niittää. Minun ei tarvitse epäillä kykyäsi selvitä vaikeista asioista tai kohdata haasteita, sillä olen nähnyt, miten pystyt muuttamaan kurssia ja luomaan uusia rutiineja, jotka auttavat sinua eteenpäin. Iloitsen toimeliaisuudestasi ja omatoimisuudestasi. Tiedän että tiedät minun olevan tukena silloin kun tarvitset apua. Olen valmis vastaamaan kysyessäsi ja kyllä - myös kysymättä, joskin olen itse yrittänyt opetella muuttamaan toimintatapaani itse äitiydessä kasvaessani. Luotan siihen, että osaat suodattaa sanoistani sen mitä tarvitset oman mielipiteen muodostamiseen ja seisot sen jälkeen sanojesi takana. Hyvä niin, sillä niin toimii suoraselkäinen ihminen. Tiedän, että pystyt ajattelemaan joitakin asioita pidemmälle kuin äitisi ikäisenäsi ja olen siitä ylpeä. Olet kehittynyt viimeisen vuoden aikana keskustelijana ja vanhempien mielipiteiden haastajana. Siksi tiedän, että omaat myös rohkeutta mennä kohti sitä, minkä itse näet hyväksi ja oikeaksi, muiden mielipiteistä välittämättä. Et pelkää haasteita ja toivon, että rohkeutesi vie sinut pidemmälle kuin uskallat itse ajatella. Sillä sitä on elämä - mahdollisuuksia ja yllätyksiä täynnä! Kaiken hyvän lisäksi toivon sydämestäni, että kohtaat elämässäsi myös suruja, kolhuja, vastamäkiä ja vastatuulta. Toivottavasti elämä ei säästä myöskään myrskyiltä, sillä itse olen oppinut eniten juuri näiden elämänvaiheiden aikana. Iloiset juhlapäivät tulevat ja menevät ja saamme muistella niitä riemulla, mutta elämän vastoinkäymisten kautta opimme itsestä, muista ihmisistä ja elämästä eniten. Mielessäni ovat pyörineet Juha Tapio laulun Eläköön kertosäkeen sanat: Eläköön päivät, jotka juoksi iltaan niiden riemut ja työt, rohkeus mennä vastavirtaan eläköön hellät yöt ja rakkaus arpinenkin suru, myös sirpaleet, sillä tarvitsin mä senkin eläköön kyyneleet Rukoilen, että eväät jotka olet saanut kotoa ovat riittävät ja osaat itse löytää lopun viisauden ja ymmärryksen, joita tarvitset käydessäsi näitäkin asioita läpi. Sillä kuten Jesajan kirjassa 41:13 sanotaan: Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: Älä pelkää, minä autan sinua. Luottavaisin mielin annan vastuun elämän siiville kannatella sinua valitsemallasi tiellä. Ja tiedä se, että olet aina tervetullut takaisin kotiin. Rakastan sinua." - äiti-

Seuraavaksi suuntaan häiden kautta matkalle Jerusalemiin, missä juhlistamme 70-vuotiaita appivanhempiani. Palaan siis matkakertomuksen merkeissä.