Israel 2018 - 7.päivä Tel Aviv, Jaffo ja kotiinpaluu

Viimeisen matkapäivän aamu alkoi osaltani kankeasti. Toista polvea oli särkenyt koko yön ja jalkojen turvotus ei ollut laskenut juuri lainkaan. En saanut nukuttua niin pitkään kun olisin toivonut, sillä olimme sopineet mahdollisimman myöhäiset aamiaistreffit koko seurueelle. Mieheni vielä sikeästi nukkuessa pakkailin hiljaa tavaroita ja lähdin yksin varhaiselle aamiaiselle kirja seuranani. Aula oli tupaten täynnä matkalaukkuja ja ihmisiä odottamassa lentokenttäkuljetusta ja aamiaiseni aikana hotelli tyhjeni väestä tehden tilaa seuraaville matkalaisille.

Aamiaisen jälkeen oli mahdollisuus vielä viime hetken ostoksille ja lounaaseen kävelykatu Ben Jehudalla, Jaffa kadulla tai Mamilan ostoskadulla. Bussi nouti meidät sopivitusti hotellilta ja niin jätimme Jerusalemin taaksemme ja suuntasimme kohti Tel Avivia. Saisimme viettää viimeisen lomapäivän Välimeren rannalla auringosta ja hiekasta nauttien. 6kk ikäinen S oli ainoa, joka ei pitänyt lämpöisestä merivedestä. Matkaoppaamme kertoi, ettei muista kymmenien Israel-matkaoppaana olovuosiensa aikana, että vesi olisi milloinkaan ollut näin lämmintä tähän aikaan keväästä. Sillä täällähän kesä olisi varsinaisesti vasta edessä heinä-elo-syyskuussa.

Ihanalla rannalla vierähti useampi tunti. Ainoa harmi oli, että 19v poikamme aurinkolasit voimakkuuksilla varastettiin hänen ollessaan rantasuihkussa. Rannalta suuntasimme bussikyydillä Jaffan satama-alueelle ja siellä paikalliseen, kuuluisaan Abouelafia Bakeryn myymälään. Ostimme myymälästä piknik-eväät ja söimme iltapalan rannan viheralueella auringonlaskua seuraten.

Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että ilman tätä päivää olisi upea matka jäänyt ilman pikanttia pistettä I:n päälle. Viimeisestä matkapäivästä muodostui elämys, jossa yhdistyivät luonnon kauneus, auringon lämpö ja meriveden suolainen läsnäolo.

Auringon laskun jälkeen kiipesimme vielä viimeiset portaat Jaffan mäelle ja ihailimme kaupungin siluettia pimeässä illassa. Saimme etäältä seurata myös kaksia juutalaisia häitä, joita vietettiin Jaffan mäen kattoterassiravintoloissa.

Lopulta oli aika suunnata lentokentälle ja yölennolle kohti Helsinkiä. Viimeinen mukana olleista lapsenlapsista piti oman puheensa isovanhemmilleen vielä lähtöportilla odotellessamme. Nukahdin koneessa jo ennen nousua ja nukuin sen verran hyvin, että heräsin vasta, kun purseri kuulutti koneen laskeutumiseen Helsinki-Vantaalle olevan aikaa 10 minuuttia.

Matkanteko ei kuitenkaan loppunut vielä, sillä edessä olisi pari mutkaa ratkottavaksi. Olimme nimittäin jättäneet automme kälyni pihaan ja ottaneet sieltä lähtiessä taksin lentokentälle. Koska tiesimme palaavamme takaisin, jätin myös autonavaimet kälyni luo. Miksi turhaan olisin kuljettanut niitä ympäri maailmaa mukanani? Loppumatkasta kälyni sai kuitenkin viestin, että heillä käynyt siivooja oli jättänyt vara-avaimen sisälle asuntoon ja yllättäen kenelläkään kälyni perheenjäsenistä ei ollut omaa kotiavainta mukana matkalla. Ei siinä muuten mitään, mutta samaan paikkaan avaimensa olivat jättäneet myös appivanhempani sekä kälyni poika, vastavihitty ukkomies. Lukkoseppä kertoi päivystyskäynnin oven avausta varten maksavan 400-500e. Summa kuulosti hurjalta, joten opulta päädyimme koko avainongelmainen joukko (12hlöä) taksilla ja paikallisjunalla ensin perhetuttujen luo aamupalalle. Tämä oli tuttavien oma ehdotus ja niinpä kello 6.30 arkiaamulla olimme heidän ovellaan. Upeat M ja A – iso kiitos vielä kerran vieraanvaraisuudestanne koko meidän matkajoukkoamme kohtaan!

Aamupala sai aivonystyröihin eloa ja kasaan hioutui aamukahvin terästämänä amatöörikotiinmurtautujien suunnitelma taloon pääsemiseksi mahdollisimman pientä vahingontekoa avuksi käyttäen. Tuttavaperhe lainasi ystävällisesti työkaluja tätä tarkoitusta varten. Oven avaamiseen kului lopulta aikaa vain noin 15 minuuttia ja jäämme jännityksellä odottamaan, säästimmekö vahingonteolla lopulta rahaa lukkoseppään verrattuna. Aikaa säästyi joka tapauksessa, sillä pääsimme joutuisasti jatkamaan matkaa kohti kotia. Jopa 19v, 16v ja 14v teinipojat ilmoittivat, että veljeni luona odottavia tyttöjä on jo ikävä <3

Meillä olisi kotiinpaluun jälkeen edessä vielä auton hakureissu Ruotsin Nyköpingistä seuraavien viiden päivän aikana sekä esikoisen muutto maailmalle. Miten ja millä kokoonpanolla nämä operaatiot toteutettaisiin, onkin sitten ihan eri juttu. 

Israelin matkan järjestäneille isovanhemmille tämä lämmin ja upea matka taisi nostaa koko heidän perhekunnassaan esiin juuri sen, mikä pohjimmiltaan oli matkan tarkoituskin: käydä omin jaloin kristinuskon alkulähteillä ja samalla todeta, että perhe on tärkein ja paras kaikista <3