Tärkeä valinta

Ei niin kovin kauan sitten kirjoitin rakkaudesta. Viimeiset kuukaudet suru ja ikävä ovat olleet seuranani lähes tauotta – menetin odottamatta äitini kesän lopulla. Olen surutyötä tehdessäni tullut siihen tulokseen, että kuoleman ominaisuus meidät toisistamme lopullisesti erottavana on se, mikä satuttaa eniten.

Omakohtainen kokemus rakkaan ihmisen ruumiin vierellä toi aivan uudenlaisen ulottuvuuden kuolemaan: kuollut on todella kuollut, kuin vahanukke, kylmyyden ja tyhjyyden valtaama kotelo, josta kaikki elämä on paennut. Rakas ihminen on peruuttamattomasti poissa. Ilman henkeä ei ole elämääkään.

Kun tulin uskoon 19-vuotiaana, yksi merkittävimpiä ratkaisun tekemiseen vaikuttaneita asioita oli Raamatun sanan herättämä tietoisuus siitä, että taivas ja helvetti ovat todellisia paikkoja. Ne ovat yhtä todellisia asuinsijoja kun sinun nykyinen kotisi, perheesi tai talosi. Sillä erotuksella, että syntymisen, elämisen ja kuolemisen ulkopuolelle jäävän lopun ajan – ikuisuuden - vietämme siellä. Siis ikuisuus joko taivaassa tai helvetissä? Kun tajusin, että kuoleman hetkellä ainoastaan oma usko määrää sen, kumpaan paikkaan ikuisuudeksi joutuu, ei päätöksen tekeminen ollut minulle lainkaan vaikeaa. Ikuisuus tarkoittaa jotain sellaista, mikä ei koskaan lopu eikä pääty mihinkään, oletko miettinyt sitä? Tässä elämässä meistä käymässä vain on jokainen täällä.

Raamattu opettaa meille perimmäisestä Jumalan voimasta ja vallasta ja samalla ihmisen omasta vastuusta ja vapaasta tahdosta. Jumala ei koskaan käytä omaa ylivaltaansa yli ihmisen oman vapaan tahdon, vaan hän haluaa, että käännymme vapaaehtoisesti hänen puoleensa: valitsemme henkilökohtaisesti uskoa, että Raamattu on totta. Ainoastaan henkilökohtainen usko vie meidät kuoleman päivänä perille taivaaseen.

Jumala lähetti Jeesuksen tieksi pelastukseen, jolla kaikki on valmistettu valmiiksi, mutta jolla on vaellettava uskon varassa. Yksikään, joka uskoo Jeesukseen ei kuole, vaan hänellä on oleva paikka ja ikuinen elämä taivaassa (Joh. 3:16). Elämä on lahjaksi annettu sijoitus käytettäväksi tässä maailmassa, uskon valinnan tekemiseksi. Sen, joka uskoo, ei tarvitse miettiä omien elinpäiviensä määrää, jotka ovat kuten Psalmissa sanotaan: ”Elinpäivät on kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.”

Meistä jokaisella on vielä eläessään mahdollisuus tarttua Jeesuksessa elämään, joka ei koskaan kuole vaan jatkuu ikuisesti taivaassa. Tee sinäkin tuo tärkeä valinta. Saat luottaa siihen, että valinnan tehtyäsi Jumala ei hylkää, vaan kulkee kanssasi koko matkan perille taivaaseen saakka.                                                                                     

”Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset…me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan.” Kirje hebrealaisille 4:2-3

”Sillä joka uskoo, on ikuinen elämä.” Evankeliumi Johanneksen mukaan 6:47

”Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.” Psalmi 49:13

”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan (Jeesuksessa Kristuksessa). Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” 1. Johanneksen kirje 5:11-12

 (kursiivi kirjoittajan lisäys)

RyyniRouva

(teksti on julkaistu alunperin Lapuan Helluntaiseurakunnan nettiblogissa 31.10.2019)