Annan anteeksi

"...Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, 

niin kuin mekin anteeksi annamme niille, 

jotka ovat meitä vastaan rikkoneet

Äläkä saata meitä kiusaukseen,

vaan päästä meidän pahasta...."

Nämä Isä meidän -rukouksen sanat ovat pyörineet mielessäni useita päiviä. Ne alkoivat puhutella minua tilanteessa, jossa tiesin olevani täysin toisten ihmisten armoilla. Mielessäni pyöri useita kysymyksiä ja epäilyksiä: mitä jos kipuuni suhtaudutaan yliolkaisesti tai sitä jopa vähätellään. Mitä jos en selviäkään tai  minulle tapahtuu jotain, joka johtaa seurauksiin joita kukaan ei osannut ennalta ajatella? Ymmärsin, että murehtimisen sijaan minun tulisi valmistautua antamaan anteeksi joka hetki. 

Jumala on antanut minulle anteeksi kaikki minun syntini niiden luvusta tai suuruudesta riippumatta. Hän antaa minulle voiman antaa anteeksi myös niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet - tietoisesti tai tietämättään. Suurin virhe, jonka voisin tehdä on jäädä anteeksiantamattomuuden kehään. Kiusaus siihen on suuri ja siitä juuri Isä meidän -rukous minua varoittaa ja auttaa pyytämään "Älä saata meitä kiusaukseen". 

On merkittävää, että Isä meidän rukous kehoittaa antamaan anteeksi juuri itsemme tähden: "...päästä meidät pahasta". Ettemme katkeroituisi, vaan vapautuisimme anteeksiantamattomuuden ilkeästä ja kaunaisesta kahleesta. Katkeruus saastuttaa ja lopulta tappaa sisimmässämme perimmäisen luottamuksen hyvään ja uskon siihen, että hyvä voittaa lopulta pahan täydellisesti.  Anteeksi antaminen antaa hyvyydelle mahdollisuuden ja hyvyys ei jätä sitä koskaan käyttämättä.

Kiitos Isä, että sinä annat minulle voimaa antaa anteeksi. Sillä anteeksi antaminen lisää armollisuutta ja vähentää armottomuutta itseä ja toisia kohtaan. Ennen kaikkea silloin, kun annan anteeksi itselleni. Annan anteeksi, etten jäisi suremaan epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä, katkeroituis ja tulisi kyyniseksi. Annan anteeksi, sillä haluan säilyttää uskoni hyvään, enkä halua kadottaa sieluani pahalle.

Annan anteeksi elämälle, joka on välillä ollut epäreilu minua kohtaan. Ei se ole antanut minulle pelkkää onnea ja iloa vaan kipua, surua, pelkoa ja murhettakin. Mutta se on silti minun elämäni, kiitos siitä. Pyydän, että autat minua yhä paremmin ymmärtämään elämäni tarkoituksen sinun näkökulmastasi. Sillä sana sanoo, "kun kohtaatte vastoinkäymisiä". Ja sinun sanassasi on totuus. 

Totuus tekee kipeää ja kasvattaa, kun annan sille luvan. Kun luotan siihen, että hyvä voittaa lopulta ja pahuus on jo kukistettu. Annan anteeksi oman pienuuteni ja sen, etten ymmärrä sittenkään tätä kaikkea vaikka niin kovasti tahtoisin.

Annan anteeksi, etten jäisi suremaan mennyttä terveyttä, vaan iloitsisin jokaisesta elämäni hetkestä sellaisina kuin ne ovat luottaen Sinun jokapäiväiseen armoosi. Kiitos Isä, että sinä annat minulle anteeksi, että minäkin voin antaa anteeksi - itselleni ja muille. 

"... Sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."